Satu Renko
Herätyskello soi ennen kukon laulua. Tavarat rekeen, mies kelkan puikkoihin ja kelkan nokka kohti Velhon Kotaa. Kodalla reki tyhjäksi, sitten kädet jauhoihin ja vaivaamaan taikinaa.
– Jos on kova pakkanen, saatan nukkua pidempään, ja jos tuulee tai sataa lunta, lähden aikaisemmin, Jari Kenttälä kertoo.
Lumisade ja tuuli saavat hiihtäjät valitsemaan metsäisemmät latureitit. Se tietää kiirettä Velhon Kodalla.
– Näppituntumalla mennään. Ja joskus arvio kosahtaa, Jari Kenttälä nauraa.
Jarin vaimo, työkaveri ja kanssayrittäjä Satu Uuttu-Kenttälä tallaa töihin jalkaisin.
– Omasta jaksamisestaan on muistettava huolehtia. Jari opettaa karatea kansalaisopistossa, se pitää hänet kunnossa.
Marraskuun puolivälissä yrittäjien energiavarastot ovat täyteen ladatut ja katse sesongissa. Velhon Kodan pihapiiri on vielä hiljainen. Suksiteline lepää toimettomana ja pihan penkkejä koristaa paksu kerros lunta.
– Näihin aikoihin rupeamme valmistautumaan talveen ja kahvilan avaamiseen, Satu sanoo.
Istumme kolmeen pekkaan kodassa. Hengityksestä ja teemukista nouseva höyry leijailee hitaasti kohti kattoa. Takan loimu valaisee rakennusta, mutta sisälämpötila pysyttelee vielä lähellä ulkolukemia.
– Käymme nyt päivittäin vähän lämmittämässä kotaa. Tämä on isäni muuraama, Satu taputtaa suuren tulisijan kylkeä.
Satun vanhemmat, Kalervo Uuttu eli Uuttu-Kalle ja Kirsti Uuttu perustivat Velhon Kodan vuonna 1986. 90-luvun alussa Kalle ehdotti Satulle ja Jarille, että ostakaa pois. Selkäkin kun jo kremppasi. Elettiin markka-aikaa, keskellä pahinta lamaa.
– Kauppasumma ei ollut vain nimellinen, Satu vastaa uteluihin hinnasta.
– Oli siinä nollia perässä, Jari lisää.
Pariskunta oli vuotta aiemmin palannut lyhyeltä Keski-Suomen visiitiltään takaisin pohjoiseen.
– Pakko se oli jollain yrittää itsensä elättää, jos tänne halusi.
Satu ja Jari ryhtyivät yrittäjiksi vuonna 1992. Ensimmäiset vuodet he tekivät töitä ilman haaveita palkasta.
– Matkailijoita oli silloin huomattavasti vähemmän – ei ollut puhettakaan, että oltaisiin pidetty joulu- ja tammikuussa kahvilaa auki. Latujakin ajettiin pelkällä kelkalla ja lanalla, ei ollut latukoneita, Satu muistelee.
– Muistan yhä ensimmäisen latutampparin. Se oli sininen. Ollilan Kauko ajoi sitä parin ensimmäisen vuoden ajan, Jari jatkaa.
Vuosien saatossa Velhon Kodan lähireittien määrä on kasvanut, reittien huolto ammattimaistunut ja kävijäkunta muuttunut kansainvälisemmäksi. Isot linja-autoryhmät ovat vaihtuneet pienryhmiin ja yksilömatkaajiin, mutta kaikkineen matkailijoiden määrä kipuaa vuosi vuodelta korkeammalle.
– Tuplaantunut se on ainakin, ellei jopa triplaantunut, Jari arvioi varovaisesti.
– Vuonna 2005 ryhdyimme pitämään kahvilaa auki koko talven, Satu kertoo.
Myös Velhon Kota on muuttunut vuosien saatossa.
– Koko rakennus purettiin vuonna 1998. Vain takka jäi pystyyn. Kattoa korotettiin metrin verran. Tässä näkee vieläkin vanhan katon rajan, Jari osoittaa mustaa viivaa takan kyljestä.
Keittiö rempattiin pari vuotta myöhemmin.
– Alkuun oli vain kaasuhella ja siinä päällä 50 litran kattila, jossa keitettiin koko päivän tauotta vettä.
– Enää ei pärjättäisi sellaisilla systeemeillä, Jari pyörittelee päätään.
Kauden avaaminen sujuu rutiinilla. Samat toimet on tehty 25 talven ajan.
– Kun aloitimme yrittäjinä, meillä oli tavoitteenamme kymmenen vuotta. Että sen jos jaksamme, niin sitten laitetaan lihoiksi. Ehti mennä 12 vuotta, ennen kuin edes huomasimme, että kymppirajahan meni jo, yrittäjäpari toteaa.
– Ei sitä osaa muuta tehdä. Joskus joku sanoo, että keitä sinä kahvit, kun sinä sen osaat, mutten osaa sitäkään, jos täytyisi keittää vain pari kuppia, Satu nauraa.
Munkkeja menee parhaimmillaan useita satoja päivässä. Remonteista huolimatta tilat ovat yhä hyvin yksinkertaiset.
– Itse tykkään, että tämä on rauhoittava paikka. Nyt kännykkä jo kantaa, mutta aikoinaan piti tukkukuormakin tilata juuri yhden tietyn kannon nokasta, Satu kuvailee.
Kodalla on kyllä suotu ajatus jos toinenkin sähköistämiselle – asiakkaat kun ovat silloin tällöin haaveilleet espressoista, latteista ja Tazza-koneista. Myyntitiskille, korttikoneeseen ja liesituulettimeen tarvittava sähkö ladataan aggregaatilla. Munkit paistetaan kaasuliedellä.
– Sähkön myötä homma toki helpottuisi, mutta veisikö se samalla jotain pois tunnelmasta, Satu miettii.
Työympäristönä kota vaatii ihan omanlaistansa asennoitumista – ja pukeutumista.
– Kun jaloissa käy jatkuva veto, tuntuu, että sukat jäätyvät lattiaan.
Vaikka aina ei ole helppoa, asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä.
– Asiakaspalvelu on kaiken A ja O, ja kyllä se vain niin on, että titteleistä riippumatta kaikki täällä ovat yhtä hikisiä.
Satun vanhemmat omistavat yhä pienen osuuden yrityksestä, ja Satun äiti touhuaa keväisin kolmantena käsiparina keittiössä.
Yrittäjien tytär, Vilma, auttelee silloin tällöin.
– Saa sitä jotain tehdäkin kausikorttinsa ja laskukamppeidensa eteen. Tyttö oli aikoinaan kova urheilemaan ja sanoikin joskus, että hän on perheen jalat, isä kädet ja minä aivot. Se sopii minulle oikein hyvin, Satu hymähtää.
Velhon Kota ei yksinään riitä elättämään perhettä. Hiljaisempaan aikaan tehdään töitä muualla. Satu on työskennellyt muun muassa Luontokeskus Kellokkaan vastaanotossa ja Ristimellojen aikanaan omistamassa kahvilassa Kellokkaassa sekä Äkässolmu-ravintolassa, Jari Metsähallituksen puuverstaalla ja rakennustöissä.
Onko ollut päiviä, jolloin tuntuu, että nyt on liikaa? Että voisi lyödä hanskat tiskiin?
– Oi on ollut, monta. Niitä tulee ja niitä menee. Usein vitsailemme huhtikuun vikana päivänä, että nyt lähtisi taas latukahvila halvalla.
– Ikää kun tulee, palautuminen on hitaampaa. Ennen meillä oli paljon yksityistilaisuuksia ja iltaohjelmia, konsertteja ja kaikkea, mutta enää ei jaksa, ellei ole jotain todella erityistä.
Aina pitää silti vähän jotain suunnitella.
– Viimeisin laina otettiin, kun ostettiin parkkis tien varresta. Ja on minulla jo piirustukset etupuolen laajennuksesta ja parvesta, Jari kertoo.
Tunkua olisi, jos tilaa tulisi.
– Meillä on kuutisenkymmentä asiakaspaikkaa. Aikoinaan, kun Helinin Pekka piti täällä ilmaiskonsertin, porukkaa oli niin paljon, etteivät ovet mahtuneet kiinni. Ohikulkevat hiihtäjät palvelimme keittiössä. Siinä heitä istui kymmenisen kahvilla. Silloin opittiin, ettei enää ilmaiskonsertteja.
Investointi-intoa hillitsee yksi iso ”mutta” – rautamalmikaivos, joka on suunnitteilla Ylläksen matkailualueen välittömään läheisyyteen.
– Linnuntietä mitattuna meiltä tästä on 3,5 kilometriä kaivosalueen keskelle. Onhan se toisten elinkeino, mutta meidän elinkeinoamme se ei kauheasti edistä. Kukaan ei tiedä, mitkä kaivoksen vaikutukset tulisivat olemaan tai kuka ottaa vastuun. Luonto ei voi puolustaa itseään, Satu kuittaa.
Vuodet ovat opettaneet, että ilmaiskonsertit vetävät pienen kodan liian täyteen väkeä, mutta myös paljon muuta.
– Mietin tuossa yhtenä päivänä, että jos joku kysyy, mitä näinä vuosina olen oppinut, vastaan, että ainakin pidättämään pissaa, Satu hekottaa.
– Sama homma, Jari virnuilee.
Mitä (muita) tärkeitä ominaisuuksia pohjoisen yrittäjältä vaaditaan?
– Pitkäjänteisyyttä, yrittäjät vakavoituvat.
– Jopa hullun rohkeutta. Etenkin jos latukahvilayrittäjäksi haaveilee.
Yrittäjäpalkinto tuli pariskunnalle yllätyksenä.
– Täh? Mitä? Häh? Jari tiivistää tuntojaan.
– Snickersin työhousut täytynee vaihtaa juhlaa varten pukuun, mutta kravattia en kyllä laita, Jari vitsailee.
Satu
Kuinka Velhon Kodalle pääsee?
Latukahvila Velhon Kota sijaitsee Äkäsjoen varressa Äkäslompolosta etelään. Hiihtomatkoina mitattuna esimerkiksi Äkäshotellilta 6 kilometriä, Pyhän Laurin kappelilta Kuertunturin kautta 5 kilometriä, Tunturijärven laavulta 6 kilometriä, Luosun latukahvilalta 11 kilometriä ja Ylläsjärven kylältä 15 kilometriä.
Velhon Kodalle voi myös kävellä, lumikenkäillä tai lenkkeillä koiran kanssa. Reitti kulkee tietä pitkin Äkäslompolosta Tunturintieltä Sivulantielle ja erkanee Reittitielle. Puolisen kilometriä Revontuliravintola Poron jälkeen reitti jatkuu noin 2,9 kilometriä merkittynä perille asti.
Autolla liikkuvat pääsevät helpoiten kahvistelemaan parkkipaikalta, joka sijaitsee noin 3 kilometriä Äkäslompolosta Kolariin menevän tien varressa. Äkäsjoen ylitetään jäätietä pitkin. Polku parkkipaikalta Kodalle on noin 400 metriä.
Retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Näytä lisää
Ylläksen palvelut Katso miltä palveluita Ylläksellä on auki tällä hetkellä, hae palveluita sijainnin mukaan
Ylläksen retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Ylläksen bussiyhteydet Katso lentokenttäbussien, junabussien ja skibussinaikataulut kätevästi Kuukkelista.
Ylläksen sää Katso sääennuste tälle päivälle tai tulevalle viikolle kätevästi Kuukkelin sivuilta ja lue samalla lisää artikkeleita Ylläksen säästä.