Maila Friman ja Vilho Alatalo yhdessä ensimmäisessä kuvassaan vuonna 1955. Kuva: äkäslompolo.fi
Armas ja Linda Frimanin neljäs lapsi syntyi 1. heinäkuuta 1939, talvisodan kynnyksellä. Tyttö sai nimen Maila Kaarina. Joulun alla Riihentaloon, jossa perhe asui, tuli raskas tieto. Armas oli kaatunut Suomussalmella 19. joulukuuta. Armas oli minun isäni velipuoli, eli Maila oli serkkuni.
Talvisota päättyi, mutta reilun vuoden kuluttua alkoi jatkosota. Sen jälkeen oli vuorossa Lapin sota, ja myös Äkäslompolon asukkaat joutuivat lähtemään evakkoon. Lindan ja lasten matka suuntautui Etelä-Ruotsiin.
Kotikylä säilyi polttamiselta. Vuonna 1946 Riihetalon tuvassa aloitti kansakoulu. Silloin alkoi myös Mailan koulutie. Koulunkäynti oli hänelle helppoa, ja hänet siirrettiin seuraavana syksynä suoraan kolmannelle luokalle.
Vuonna 1948 Äkäslompolo sai oman koulurakennuksen, jossa Mailakin ehti käymään ennen kuin 12-vuotiaana pääsi kansakoulusta.
13-vuotiaana Maila oli piikana Kurkkiolla, kun Anja Kurkkio oli sairaalassa ja Vertti Kurkkio savotassa. Hänen hoidettavinaan olivat kolme- ja viisivuotiaat lapset sekä kaksi lehmää. Nuoresta iästään huolimatta hän pärjäsi hyvin ja sai ensimmäisen palkkansa.
Rippikouluikäisenä Maila pääsi savotalle kokin apulaiseksi. Siellä hän tutustui Vilho Alataloon, joka oli hevosineen tullut savotoimaan Enontekiön Sonkamuotkasta.
Maila lähti Helsinkiin sotaorvoille tarkoitettuun kaksivuotiseen ompelukouluun. Yhteydenpito ja tapaamiset Vilhon kanssa kuitenkin jatkuivat, ja kesällä 1957 he menivät kihloihin.
Kun Maila palasi toisen vuoden jälkeen koulusta, oli häiden vuoro. Samalla kertaa Riihen pirtissä vihittiin myös Mailan vanhempi sisko Martta ja muoniolainen Veikko Liikavainio.
Mailan ja Vilhon esikoinen, Pirjo, syntyi keväällä 1959. Silloin perhe asui jo Vilhon kotipaikassa Sonkamuotkassa.
Toukokuussa tuli tieto, että Linda-äiti oli yöllä kuollut. Lindan nuorempien lasten pärjääminen 67-vuotiaan Manta-mummon hoivissa huoletti kaukana asuvaa Mailaa, mutta hän ei voinut tehdä mitään.
Perhe kasvoi. Vuonna 1961 syntyi Jarmo ja seuraavana vuonna Jari.
Kun lapset kasvoivat, Maila ja Vilho alkoivat valmistaa käsitöitä. Vuonna 1968 he aloittivat tuotteiden myymisen Sonkamuotkassa ohi kulkeville turisteille.
He päättivät yrittää kaupantekoa myös Äkäslompolossa, aluksi pääsiäisenä. Paikka löytyi Riihentalon vierestä.
Koska kauppa alkoi käydä hyvin, he ostivat 1970-luvun alussa junanvaunusta tehdyn asunnon, jonka päähän tehtiin muovilla suojattu myyntitila.
Ne olivat Mailan Putiikin alkuvaiheet Äkäslompolossa. Kauppa on nykyään kaksikerroksisessa, näyttävässä rakennuksessa, jonka yläkerrassa olevassa asunnossa Maila viihtyi pitkiä aikoja viimeisinä vuosinaan.
Ollessaan jatkokoulussa Sieppijärvellä Maila kirjoitti aineen koulukaveristaan, johon oli ihastunut. Opettaja luki sen ääneen parhaana aineena. Ehkä silloin syttyi hänen kipinänsä kirjoittamiseen.
Kipinä säilyi loppuun asti. Maila piti päiväkirjaa ja otti usein kirjoituksillaan lehtien yleisönosastoissa kantaa erilaisiin asioihin.
Vuonna 1995 hän tuli luokseni ja kysyi, voisinko auttaa häntä kirjan julkaisemisessa. Niin syntyi Elämän eväät Äkäslompolosta. Kirjassaan Maila muistelee kotikylänsä värikkäitä henkilöitä ja kertoo entisaikojen elämästä ja työtavoista. Lisäksi siinä on hänen kirjoittamiaan runoja.
Vuonna 2016 kirjasta otettiin uusi, kovakantinen painos.
Vuotta aiemmin julkaistiin Mailan lastenlapsille kertomista Potta-Rotta-tarinoista koostuva, Elsa-Maria Kaulasen kuvittama kirja.
Kolmas teos, jonka tekemisessä autoin Mailaa, oli nimeltään Elämäni tarina omana näkemyksenä. Tuo vuonna 2019 julkaistu kirjanen oli tarkoitettu vain omille jälkipolville ja muille läheisille.
Minun ja Mailan yhteistyö ei ollut yksisuuntaista. Käännyin usein hänen puoleensa, kun tarvitsin muistitietoa omiin kirjoituksiini. Soittelimme muutenkin silloin tällöin ja saatoimme puhua parikin tuntia kaiken maailman asioista.
Tämä kuva oli esillä Mailan muistotilaisuudessa. Kuva on saatu Mailan perheeltä.
Mailan viimeisiä vuosia varjostivat Vilhon kuolema helmikuussa 2010 ja monet sairaudet. Niistä huolimatta Maila säilytti myönteisen elämänasenteensa.
Hän oli rakastettu mummo lapsenlapsilleen, kuljetti heitä ulkomailla ja järjesti heille vuosittain Mummolan joulun, johon viime vuosina osallistuivat myös lastenlastenlapset.
Maila kuoli 20. tammikuuta. Hänet siunattiin Äkäslompolon kappelissa, vain parinsadan metrin päässä omasta lapsuuskodistaan, jonka pihapiirissä vietettiin muistotilaisuus. Se oli lämminhenkinen ja suorastaan iloinen, siis päähenkilönsä näköinen.
Muistotilaisuuden lopuksi saattoväki kokoontui pihassa odottaneen ruumisauton viereen laulamaan virren ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”.
Sen jälkeen Maila lähti omaistensa saattamana viimeiselle matkalleen kohti Palojoensuun hautausmaata. Vuorokauden jo lähetessä loppuaan hän pääsi vihdoin Vilhon viereen, kuten oli viimeisinä aikoina usein toivonut.
Mailaa lämmöllä ja kiitollisuudella muistaen,
Kari Kaulanen
Retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Näytä lisää
Ylläksen palvelut Katso miltä palveluita Ylläksellä on auki tällä hetkellä, hae palveluita sijainnin mukaan
Ylläksen retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Ylläksen bussiyhteydet Katso lentokenttäbussien, junabussien ja skibussinaikataulut kätevästi Kuukkelista.
Ylläksen sää Katso sääennuste tälle päivälle tai tulevalle viikolle kätevästi Kuukkelin sivuilta ja lue samalla lisää artikkeleita Ylläksen säästä.