Yl­läs on vuo­den hiih­to­kes­kus vuon­na 2024, ju­lis­taa kul­tai­se­na heh­ku­va gon­do­li­kop­pi. Ko­pin pu­nai­set reu­nuk­set ovat peit­ty­neet kul­tai­sel­la tei­pil­lä, ja la­sin kes­kel­lä tuu­let­taa las­ki­jan hah­mo.

Tuu­le­tuk­seen on­kin syy­tä, sil­lä tou­ko­kuus­sa Suo­men Hiih­to­kes­ku­syh­dis­tys myön­si Yl­läk­sel­le ar­vos­te­tun tun­nus­tuk­sen nel­jän­nen ker­ran. Ai­em­min Yl­läs on pal­kit­tu vuo­den hiih­to­kes­kuk­se­na vuo­si­na 1991, 2002 ja 2007. Täl­lä ker­taa pal­kin­to­raa­tia miel­lyt­ti eri­tyi­ses­ti Yl­läk­sen suun­ni­tel­mal­li­nen ja mää­rä­tie­toi­nen ke­hi­tys­työ.

Yl­läk­sel­lä tun­nus­tus ha­lut­tiin tuo­da asi­ak­kai­den tie­toon, ja gon­do­li­ko­pin "kul­taa­mi­nen" oli tä­hän oi­va kei­no.

− Ide­an kek­si mark­ki­noin­ti­pääl­lik­köm­me Mil­la Hii­ro­nen. Gon­do­li­kop­piin pys­ty­tään te­ke­mään eri­kois­teip­pauk­sia, ja muu­ta­ma kop­pi on­kin meil­lä mai­nos­paik­koi­na, Yl­läs Ski Re­sort Yl­läs­jär­ven toi­mi­tus­joh­ta­ja Mik­ko Vir­ran­nie­mi ker­too.

To­teut­ta­jak­si va­lit­tiin Jani Mo­dig Tun­tu­ri-La­pin Pai­nos­ta.

− Tämä on tut­tua hom­maa, olen teh­nyt mel­kein kaik­ki muut­kin teip­pauk­set Yl­läk­sen gon­do­lei­hin, Mo­dig ker­too.

Tadaa! Teippauksessa laskettelija tuulettaa Ylläksen voittoa.

Janille gondolikoppien teippaaminen on tuttua puuhaa.

Run­ko­teip­pauk­ses­ta pu­hu­taan, kun gon­do­li­ko­pin al­ku­pe­räi­nen väri tei­pa­taan pii­loon.

− Haas­ta­vak­si hom­man te­kee se, et­tä run­gon pin­ta kal­lis­tuu mo­neen suun­taan, se on vä­hän kuin pal­lo, hän ku­vai­lee.

Run­gon li­säk­si ko­pin ik­ku­noi­hin tei­pa­taan koko ik­ku­nan le­vey­del­tä mah­ti­pon­ti­nen kul­tai­nen teip­pi. Sen kiin­nit­tä­mi­nen muis­tut­taa kou­lu­kir­jo­jen pääl­lys­tys­tä.

− Sa­man­lais­ta se on­kin! Ar­vaa, kuka meil­lä pääl­lys­tää kou­lu­kir­jat, Mo­dig nau­raa pois­ta­es­saan siir­to­kal­voa tei­pin pin­nas­ta.

En­tä jos käy niin, ku­ten var­maan jo­kai­sel­le kou­lu­kir­ja­pääl­lys­tä­jäl­le on jos­kus käy­nyt: pääl­lys­tee­seen jää il­ma­kup­la?

− Ei hä­tää, kup­la puh­kais­taan ja il­ma pai­ne­taan las­tan avul­la pois, Mo­dig sa­noo ja liu'ut­taa las­taa tei­pin pin­nal­la.

Pin­ta-alal­taan suu­ris­sa teip­pauk­sis­sa − ku­ten gon­do­li­ko­pis­sa − apua on toi­ses­ta kä­si­pa­ris­ta. Apu­na Mo­di­gil­la on­kin tuo­re ke­sä­työ­läi­nen, kah­dek­san­nen luo­kan juu­ri päät­tä­nyt Oli­ver Mo­dig.

− Ihan ki­vaa työ­tä, nyt on to­sin vas­ta kol­mas työ­päi­vä, hän sa­noo.

Nuo­res­ta iäs­tä huo­li­mat­ta teip­pauk­set ovat Oli­ve­ril­le tut­tu­ja, sil­lä hän on ol­lut ai­em­min­kin apu­na isän yri­tyk­ses­sä.

Päi­vä on jo il­ta­päi­väs­sä, mut­ta te­ke­mis­tä kul­ta­ko­pin kans­sa riit­tää yhä.

− Kyl­lä tämä on koko päi­vän hom­ma, teip­pauk­set teh­dään joka si­vul­le, Mo­di­git ker­to­vat.

Rei­lua vuo­ro­kaut­ta myö­hem­min 15. ke­sä­kuu­ta kul­tai­nen gon­do­li pää­see lii­ken­tee­seen, kun gon­do­li­his­si aloit­taa ke­sä­kau­ten­sa ja al­kaa kul­jet­taa pyö­räi­li­jöi­tä tun­tu­rin la­el­le Yl­läs Bike Par­kin kau­den käyn­nis­ty­es­sä.