Yl­läs­tun­tu­rin luon­to­kes­kus Kel­lok­kaan ovi on au­ki lä­hes vuo­den jo­kai­se­na päi­vä­nä. Tä­män vuo­den ai­ka­na kah­vaan on tart­tu­nut jo yli sa­ta­tu­hat­ta kä­vi­jää.

Ku­ten kai­kis­sa Suo­men luon­to­kes­kuk­sis­sa, myös Kel­lok­kaas­sa kes­ki­ty­tään mat­kai­li­joi­den opas­ta­mi­seen ja ret­kei­ly­neu­von­taan.

– Kel­lok­kaan pi­ha­pii­ri on pa­ras läh­tö­paik­ka Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­toon ym­pä­ri vuo­den. Täs­tä pää­see maas­toon kai­kil­la muil­la vä­li­neil­lä pait­si moot­to­ri­kel­kal­la. Toi­vom­me­kin, et­tä ret­kei­li­jät läh­ti­si­vät puis­toon Kel­lok­kaan kaut­ta, jot­ta saam­me va­rus­tet­tua hei­dät ajan­koh­tai­sil­la reit­ti- ja ret­kie­ti­ket­ti­tie­doil­la, Met­sä­hal­li­tuk­sen asi­a­kas­pal­ve­lu­pääl­lik­kö Timo Ka­ri­nen sa­noo.

Asi­a­kas­pal­ve­lu­tis­kil­lä An­ne­li Ovas­kai­nen kol­le­goi­neen vas­taa ret­kei­li­jöi­den ky­sy­myk­siin.

– Tä­hän ai­kaan vuo­des­ta ky­sel­lään pal­jon tal­vi­pol­ku­ja ja kart­to­ja. Osa vie­rai­li­jois­ta pii­pah­taa an­ta­mas­sa pa­lau­tet­ta rei­teil­tä tai ihan vain jut­te­le­mas­sa, mi­ten lo­ma­päi­vä tai -viik­ko on men­nyt. Mo­nen­lai­sia mu­ka­via ta­ri­noi­ta saa kuun­nel­la. Kai­ken saa­mam­me pa­laut­teen vä­li­täm­me ai­na eteen­päin, Ovas­kai­nen ker­too.

Tämä puoli Kellokaasta rakennettiin vuonna 2008, kahvilan puoleinen alkuperäinen pääty vuonna 1995. Tänä vuonna Kellokkaassa on jo vieraillut yli satatuhatta kävijää.

Taidetta, luontoa, kirjasto...

Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­to on Suo­men suo­si­tuin kan­sal­lis­puis­to yli 560 000 vuo­sit­tai­sel­la kä­vi­jäl­lään. Ko­ro­na­pan­de­mi­an ja ko­ti­maan­mat­kai­lun kas­vun myö­tä Yl­läk­sen alu­een ke­sä­mat­kai­lu pai­sui en­nen­nä­ke­mät­tö­män suu­rek­si. Ei siis ih­me, et­tä Kel­lok­kaal­la­kin on ol­lut park­ki­paik­ka lä­hes tau­ot­ta täyn­nä.

– Ny­ky­ään se­son­ki tun­tuu jat­ku­van ym­pä­ri vuo­den, Ovas­kai­nen to­te­aa.

Kan­sal­lis­puis­ton kä­vi­jöi­hin mah­tuu pal­jon myös uut­ta vä­keä, hei­tä, joil­le luon­nos­sa liik­ku­mi­nen tai Yl­läk­sen alue ei ole en­nes­tään tut­tu. Sa­mal­la luon­to­kes­kuk­sen mer­ki­tys kas­vaa.

Meän elämää -näyttelyn uusin osio kertoo taimenen elämästä.

Omaa alue-, kult­tuu­ri­his­to­ria- ja luon­to­tun­te­mus­taan voi tes­ta­ta Kel­lok­kaan py­sy­väs­sä Meän elä­mää -näyt­te­lys­sä.

– Tois­sa­vuon­na näyt­te­ly laa­je­ni Tai­me­nen elä­mää -osal­la ja se jos mikä on hard core -luon­to­tie­toa, Ka­ri­nen nau­rah­taa.

Kun Kel­lok­kaan laa­jen­nus vi­hit­tiin käyt­töön vuon­na 2008, juh­la­pu­heis­sa kii­tel­tiin, kuin­ka Kel­lo­kas – toi­sin kuin muut luon­to­kes­kuk­set – yh­dis­tää näyt­te­lyil­lään luon­non ja kult­tuu­rin.

Näyt­te­lyt ovat­kin se, mis­tä An­ne­li Ovas­kai­nen on eri­tyi­sen yl­peä.

– Meil­lä on Meän elä­mää -näyt­te­lyn li­säk­si kak­si gal­le­ri­aa, jois­ta isom­pi, Gal­le­ria Kel­lo­kas, on La­pin tai­tei­li­ja­seu­ran ku­ra­toi­ma. Tai­tei­li­ja­seu­ra on ko­va­ta­soi­nen, ar­vo­kas yh­teis­työ­kump­pa­ni. Saam­me hei­dän näyt­te­lyis­tään pal­jon kii­tos­ta.

Kellokkaan näyttelyt ovat erityisen rakkaita Anneli Ovaskaiselle. Ovaskainen kuratoi Meän Gallerian näyttelyt.

Kel­lok­kaan toi­nen näyt­te­ly­ti­la, Meän Gal­le­ria, on Ovas­kai­sen ku­ra­toi­ma.

– Meän Gal­le­ri­as­sa suo­sim­me tai­det­ta, joka on vah­vas­ti kan­sal­lis­puis­toon tai luon­toon liit­ty­vää.

Ka­ri­nen ja Ovas­kai­nen nä­ke­vät Kel­lok­kaan help­po­na paik­ka­na lä­hes­tyä ja viet­tää ai­kaa.

– Näyt­te­lyi­hin voi tu­tus­tua mak­sut­ta. Li­säk­si kir­jas­tos­sa voi pii­pah­taa lu­ke­mas­sa vaik­ka ret­ki- ja luon­to­leh­tiä. Tääl­lä käy myös etä­työn­te­ki­jöi­tä läp­pä­rin kans­sa te­ke­mäs­sä töi­tä.

...kahvila, vuokraamo, elokuvia

Luon­to­kes­kus Kel­lok­kaas­sa työs­ken­te­lee ym­pä­ri­vuo­ti­ses­ti Met­sä­hal­li­tuk­sen vä­keä reit­tien huol­ta­jis­ta suun­nit­te­li­joi­hin ja luon­to­a­si­an­tun­ti­joi­hin.

– On osaa­mis­ta per­ho­sa­si­an­tun­ti­jois­ta lin­tu­mie­heen, kult­tuu­ri­pe­rin­tö­puo­les­ta met­sä­ta­lou­teen. Tääl­lä käy kai­kis­ta Met­sä­hal­li­tuk­sen lon­ke­rois­ta ja pro­ses­seis­ta hen­ki­löi­tä, Ka­ri­nen sum­maa.

Sa­man ka­ton al­la työs­ken­te­lee myös vino pino yh­teis­työ­kump­pa­nei­ta, ku­ten Vi­sit Yl­läs, Yl­läk­sen Mat­kai­lu­yh­dis­tys ja pyö­räi­lyyn kes­kit­ty­vä Yl­läs ym­pä­ri­vuo­ti­sek­si -han­ke.

– On to­del­la tär­ke­ää, et­tä Met­sä­hal­li­tuk­sel­la on näin suo­ra kes­kus­te­lu­ka­na­va or­ga­ni­saa­ti­oi­hin, jot­ka mark­ki­noi­vat kan­sal­lis­puis­toa ja sen lä­hi­a­lu­ei­ta mas­soil­le. Ja se, et­tä meil­lä on yh­tei­nen kie­li, Ka­ri­nen kiit­te­lee.

Sa­mas­sa ra­ken­nuk­ses­sa si­jait­se­va ra­vin­to­la–kah­vi­la Hal­la tu­kee Kel­lok­kaan pal­ve­lui­ta. Sa­moin Hid­den Trail­sin vuok­raa­mo, jos­ta saa lu­mi­ken­gät ja pyö­rän maas­toon. Kino Kel­lo­kas­kin teki jou­lu­kuus­sa pa­luun pit­käl­tä ko­ro­na­tau­ol­ta.

– Na­pa­pii­rin San­ka­rit ry pyö­rit­tää il­tai­sin elo­ku­via. On hyvä saa­da taas kult­tuu­ri­toi­min­taa il­toi­hin, Ka­ri­nen sa­noo.

Parkkipaikka laajenee kesällä

Luon­to­kes­kus Kel­lok­kaan en­sim­mäi­nen osa, tiel­tä päin kat­sot­tu­na oi­kea puo­li, ra­ken­net­tiin jo vuon­na 1995. Laa­jen­nus val­mis­tui vuon­na 2008. Seu­raa­vak­si kat­se kään­ne­tään sei­nien ul­ko­puo­lel­le eli park­ki­paik­kaan.

– Park­ki­pai­kan ja pi­han laa­jen­nuk­sen suun­nit­te­lu on lop­pu­suo­ral­la, en­si ke­sä­nä to­teu­te­taan. Park­ki­paik­kaa kas­va­te­taan ylös­päin ja pi­haan tu­lee käyn­ti kah­des­ta koh­das­ta. Näil­lä rat­kai­suil­la saa­daan piha-alue vas­taa­maan kä­vi­jä­mää­rää ja pa­ran­ne­taan tur­val­li­suut­ta.

---------------------------------------------------------

Anneli opastaa 20 vuoden kokemuksella

Kun An­ne­li Ovas­kai­nen aloit­ti 20 vuot­ta sit­ten Yl­läs­tun­tu­rin luon­to­kes­kus Kel­lok­kaas­sa asi­a­kas­neu­vo­ja­na, oli­vat asi­a­kas­mää­rät pal­jon pie­nem­mät kuin tänä päi­vä­nä. Pie­nem­mät oli­vat ti­lat­kin.

– Ala­ker­ras­sa oli vain pie­ni näyt­te­ly­ti­la, mut­ta luon­to ja ym­pä­ris­tö­kas­va­tus oli­vat fra­mil­la sil­loin­kin, Ovas­kai­nen muis­te­lee.

– Kun vuon­na 2008 luon­to­kes­kus­ta laa­jen­net­tiin, ka­las­ta­jia kävi pal­jon, sa­moin suu­ria bus­si­ryh­miä ja lei­ri­kou­lu­ja. Ny­kyi­sin on enem­män tal­vi­kä­ve­li­jöi­tä ja pyö­räi­li­jöi­tä, liik­ku­vaa vä­keä.

Ovas­kai­nen ker­too, et­tä lo­mai­lu­koh­teen asi­a­kas­pal­ve­lu on pää­sään­töi­ses­ti mu­ka­vaa puu­haa. Hän­tä on ilah­dut­ta­nut huo­ma­ta, kuin­ka lap­si­per­hei­tä ja lap­sia iso­van­hem­pien­sa kans­sa käy yhä enem­män Kel­lok­kaas­sa.

– Mi­nul­la on it­sel­lä­ni­kin lap­sen­lap­sia, heil­tä op­pii ai­na uut­ta.

Ovas­kai­nen on kou­lu­tuk­sel­taan tra­de­no­mi ja pi­tää työs­sä­o­saa­mis­taan yl­lä har­ras­tuk­sien­sa kaut­ta.

– Tou­ko­kuus­sa tark­kai­len muut­to­lin­tu­ja, ke­säl­lä ja syk­syl­lä ke­rään kas­ve­ja ja mar­jo­ja ja sie­nes­tän. Kä­ve­len, va­el­lan, pyö­räi­len ja hiih­dän. To­sin tä­hän ai­kaan vuo­des­ta on mu­ka­va ihan vain köl­liä soh­val­la, ku­toa suk­kaa ja kat­sel­la telk­ka­ris­ta ri­kos­sar­jaa, hän hy­mäh­tää.

Ovas­kai­nen toi­vot­taa vie­raat lä­hel­tä ja kau­kaa ter­ve­tul­leik­si Kel­lok­kaa­seen – näyt­te­lyt ovat haus­kaa koko per­heen ajan­vie­tet­tä kyl­mim­pään vuo­de­nai­kaan.

Mäen elämää -näyttelyn alusta voi napata matkaan tehtävävihkosen. Kun vihkon palauttaa täytettynä vastaanottoon, saa palkinnoksi tarran.

Juttu on tehty yhteistyössä Metsähallituksen kanssa.