Tiis­tai­na 29. jou­lu­kuu­ta is­tuin ys­tä­vä­ni Saa­ra Lau­ha­maan kans­sa au­tos­sa Muo­ni­on Al­kon pi­has­sa. Olim­me mat­kal­la uu­den­vuo­den hiih­to­va­el­luk­sel­le. Muo­ni­os­sa teim­me vii­mei­set ruo­ka­täy­den­nyk­set, Al­kos­ta ha­et­tiin rom­mi­pul­lo. Seu­raa­vak­si jat­kai­sim­me mat­kaam­me koh­ti Näk­kä­lää. Sää oli eri­koi­nen: reip­paan­lai­ses­ti pak­kas­ta ja sa­mal­la lu­mi­my­räk­kä.

Sil­ti mie­tim­me jo seu­raa­vaa ke­sää ja erä­maa­seik­kai­lu­kil­pai­lu Kai­rac­ross Vät­sä­riä. Mu­kaan vai ei? Oli­si­ko meis­tä tä­hän hard core -ki­saan?

Hal­vin hin­ta­por­ras il­moit­tau­tu­mi­ses­sa sul­keu­tui­si Näk­kä­län reis­sum­me ai­ka­na, jo­ten to­te­sim­me, et­tä hit­to­ja­kos sitä miet­ti­mään. Il­moit­tau­tu­mi­nen teh­tiin sil­tä is­tu­mal­ta.

Tii­mim­me ni­mek­si tuli vä­li­ai­kai­sek­si tar­koi­tet­tu ”Kek­si­tään myö­hem­min”. Lo­pul­ta kan­noim­me tätä sa­mais­ta ni­meä läpi ki­san. It­se asi­as­sa tii­mim­me nimi ku­vas­ti mei­tä juu­ri pas­se­lis­ti: te­ke­mi­nen en­nen tar­kem­paa har­kin­taa on sekä heik­kou­tem­me et­tä vah­vuu­tem­me.

Kun läh­dim­me Näk­kä­läs­sä ah­ki­oi­dem­me kans­sa koh­ti va­raa­maam­me tu­paa, hiih­dim­me heti alus­sa har­haan. Ei tul­lut kat­sot­tua kart­taa. Pää­sim­me kyl­lä pe­ril­le, mut­ta vä­hän pi­dem­män kaut­ta. Nau­roim­me, et­tä mi­tä­kö­hän tämä en­tei­lee Vät­sä­rin res­sul­le.

Peruskunnolla mennään

Me mo­lem­mat asum­me ja työs­ken­te­lem­me Äkäs­lom­po­los­sa, jos­sa elä­mää vä­rit­tää mat­kai­lu­se­son­ki. Ke­vät oli ko­ro­na-ajas­ta huo­li­mat­ta vil­kas. Ko­ti­maan mat­kai­lu kor­va­si osin puut­tu­vaa ul­ko­maa­lais­ten mää­rää. Se tie­si sitä, et­tä töi­tä pii­sa­si. Sil­ti ai­kaa jäi myös kun­toi­lul­le. Ke­vään ajan tuli liu­ku­lu­mi­ken­käil­tyä lä­hes päi­vit­täin.

Pe­rus­kun­nos­sa meil­lä ei ole kum­mal­la­kaan on­gel­mia, mut­ta kil­paur­hei­li­joi­ta me em­me ole. Olem­me mo­ni­puo­li­ses­ti ja pal­jon liik­ku­via nai­sia nel­jän­kym­pin kiep­peil­lä.

Vät­sä­ri pai­noi sil­ti ta­ka­rai­vos­sa. Pi­täi­si eh­kä eh­tiä vie­lä enem­män, mut­ta vuo­ro­kau­des­sa ei­vät tah­to­neet tun­nit riit­tää.

Huh­ti–tou­ko­kuus­sa suu­rin pel­ko­ni oli, et­tä jo­kin koh­ta kro­pas­sa­ni pet­täi­si ki­san ai­ka­na. Pol­ven li­säk­si ol­ka­pää­ni ovat oi­reil­leet jo pari vuot­ta, li­säk­si kä­sis­sä­ni di­ag­no­soi­tiin al­ku­vuo­des­ta ni­vel­reu­ma. Li­sä­sin lii­kun­taa­ni kun­to­sa­li­har­joit­te­lun pari kuu­kaut­ta en­nen ki­saa. Ajat­te­lin vah­vis­taa eten­kin jal­ko­ja­ni, kos­ka oi­kea pol­ve­ni ki­pey­tyy her­käs­ti ra­si­tuk­ses­sa. Ti­la­sin kun­to­sa­lil­le täs­mä­oh­jel­man, jota suo­ri­tin tun­nol­li­ses­ti kol­mes­ti vii­kos­sa.

Vie­lä täs­sä vai­hees­sa en ihan kau­he­as­ti mu­reh­ti­nut mui­ta puut­tei­ta­ni, ku­ten sitä, et­tä olen läh­dös­sä me­lon­ta­pai­not­tei­seen ki­saan, vaik­ka ole ole kos­kaan me­lo­nut. Saa­ti sitä, et­tä suun­nis­tu­so­saa­mi­se­ni on jää­nyt ylä­as­te­ta­sol­le. On­nek­si Saa­ral­la on si­tä­kin reip­paam­min ko­ke­mus­ta mo­lem­mis­ta.

Verkko-ostamisen tuskaa

Pit­kin ke­vät­tä mie­tim­me, et­tä pi­täi­si vä­hi­tel­len al­kaa teh­dä lis­taa vä­li­neis­tä, joi­ta tar­vit­si­sim­me mu­kaan ki­saan. Sii­tä huo­li­mat­ta to­del­li­nen poh­din­ta pääs­tiin aloit­ta­maan vas­ta, kun työ­kii­reet hel­pot­ti­vat va­pun kor­vil­la.

Vuok­raam­me­ko vai os­tam­me­ko pack­raf­tit, kui­vaam­me­ko ruo­at vai tu­keu­dum­me­ko val­mii­siin ret­ki­ruo­ka­pus­sei­hin, va­el­lus­ken­gät vai lenk­ka­rit, telt­ta vai tarp­pi…

Ostoksilla sai käydä tiuhaan. Onneksi osan kamppeista sain lainaan.

Vä­lil­lä tun­tui, et­tä asi­oi­ta oli lii­kaa. Sa­moin vä­li­nei­tä, jot­ka vaa­ti­si­vat ti­laa­mis­ta. Kos­ka asum­me La­pis­sa, meil­lä ei ole kaik­ki ai­van kä­den ulot­tu­vil­la. Yl­läk­sel­lä on nel­jä ur­hei­lu­lii­ket­tä, jois­ta saim­me osan kamp­peis­ta haa­lit­tua ka­saan.

En­sim­mäi­se­nä ti­la­sim­me au­rin­ko­ken­nol­la toi­mi­vat va­ra­vir­ta­läh­teet. Sa­maan ti­lauk­seen lai­toim­me UV-ve­den­puh­dis­tus­ti­kun. Teim­me ti­lauk­set 22. huh­ti­kuu­ta, mut­ta kun vie­lä yli kuu­kau­den pääs­tä 28. tou­ko­kuu­ta odot­te­lim­me pa­ket­tia, pää­tim­me pe­rua va­ra­vir­ta­läh­teet, jot­ka vii­vyt­ti­vät toi­mi­tus­ta. Jäl­ki­kä­teen huo­ma­sim­me Kai­rac­ros­sin oh­jeis­ta, et­tä kän­ny­kät si­ne­töi­dään ki­san ajak­si. Va­ra­vir­ta­läh­teil­le ei oli­si siis edes ol­lut käyt­töä. Ve­den­puh­dis­tus­tik­ku tuli lo­pul­ta pa­ris­sa päi­väs­sä.

Koska emme tienneet veden laadusta ennakkoon ja mietimme, että keittäminen veisi liikaa aikaa, ostimme testiin Steripenin. Juttusarjan viimeisessä osassa käydän läpi uusien varusteiden toimivuutta.

Pack­raf­tit pää­tim­me os­taa. Kä­vim­me en­nen os­tos­pää­tös­tä me­lo­mas­sa tes­ti­reis­sun Ke­sän­ki­jo­el­la ja se riit­ti – pack­raf­teil­le oli­si ta­kuul­la tar­vet­ta jat­kos­sa­kin. Sa­mal­la si­ne­töim­me pää­tök­sen läh­teä ki­saan yk­si­köil­lä. Jos oli­sim­me vuok­ran­neet pack­raf­tin, oli­sim­me saat­ta­neet tes­ta­ta myös kak­sik­koa.

Va­lit­sim­me pack­raf­tiem­me mal­lik­si MRS Mic­ro­raf­tin ISS-säi­ly­tys­jär­jes­tel­mäl­lä. Täs­sä mal­lis­sa kamp­peet saa tar­vit­ta­es­sa lau­tan pont­too­nien si­säl­le.

Ma­joi­te­vaih­to­eh­to­ja em­me pun­nin­neet kau­aa. Hyt­tys­ti­lan­ne oli sen ver­ran är­häk­kä, et­tä telt­ta tun­tui tar­peel­li­sel­ta. Saa­ral­ta löy­tyi kah­del­le nai­sel­le so­pi­va pie­ni telt­ta. Lo­pul­ta­kin siis jo­tain, mitä ei tar­vin­nut ti­la­ta ja os­taa!

Ki­san sään­nöis­sä suo­si­tel­tu A3-ko­koi­nen kart­ta­lauk­ku oli han­ka­la löy­tää. Sen ti­la­sim­me ai­van vii­me ti­pas­sa ja se saa­pui pe­ril­le pari päi­vää en­nen ki­saa.

Suu­rim­mak­si on­gel­mak­si mei­na­si muo­dos­tua niin­kin pie­ni asia kuin ran­ne­kel­lo. Ki­sas­sa ei saa­nut ol­la mu­ka­na äly­kel­loa, jos­sa on gps-toi­min­to. On­ko muun­lai­sia kel­lo­ja enää ole­mas­sa­kaan? Kel­lon pi­täi­si myös kes­tää vet­tä ja sii­nä pi­täi­si ol­la he­rä­tys. Täs­sä koh­taa piti heit­tää ver­kot so­me­ve­sil­le ja huu­del­la tut­tu­ja apuun. Lo­pul­ta sain lai­naan van­han ur­hei­lu­kel­lon, joka täyt­ti vaa­ti­muk­set.

Kello, jossa ei ole gps:ää, löytyi lainaan Sieppijärveltä.

Sää vaikeutti vaatevalintoja

Reis­sun vaa­te­tus oli iso ky­sy­mys­merk­ki. La­pin säät kun ovat ai­lah­te­le­vai­sia. Vie­lä puo­li­tois­ta viik­koa en­nen ki­saa sää­en­nus­tus näyt­ti hir­mu­hel­let­tä. Kun kisa lä­hes­tyi, sää­en­nus­te muut­tui jat­ku­vas­ti. Ot­taa­ko siis mu­kaan hel­le­veh­keet vai me­ri­no­vil­laa? Lo­pul­ta näyt­ti sil­tä, et­tä sää vii­le­ni­si ja lu­vas­sa oli­si myös sa­tei­ta.

Tes­ti­reis­sun ja sen var­rel­la kas­tu­nei­den vaat­tei­den pe­rus­teel­la ti­la­sim­me mo­lem­mil­le sa­man­lai­set Hiko Snap­py Pant­sit – tiu­koil­la nilk­ka­man­se­teil­la va­rus­te­tut ve­den­pi­tä­vät me­lon­ta­hou­sut, joil­la pi­täi­si pär­jä­tä ää­rim­mäi­sis­sä­kin olo­suh­teis­sa. Hou­su­jen fik­su­jen leik­kaus­ten an­si­os­ta ole­tim­me, et­tä niis­sä voi­si myös tait­taa kä­ve­ly­mat­kat.

Ko­vas­sa hel­tees­sä Hiko Pant­seil­la tu­li­si tie­ten­kin kuu­ma, mut­ta pää­tim­me, et­tä ne läh­te­vät joka ta­pauk­ses­sa mu­kaan.

Vaat­teik­si pa­kat­tiin siis Hiko Snap­py Pant­sit, pa­rit pit­kä­hi­hai­set pai­dat, t-pai­ta, ve­den­pi­tä­vät su­kat, va­el­lus­su­kat, kuo­ri­tak­ki ja hans­kat. Ken­gik­si otim­me lenk­ka­rit, jot­ka kui­vui­si­vat no­pe­as­ti. Ei siis mis­sään ni­mes­sä Go­re­te­xia tai ras­kai­ta va­el­lus­ken­kiä.

Mi­nun pol­vi­mit­tai­set ve­den­pi­tä­vät suk­ka­ni ovat sen ver­ran pak­sut, et­tei­vät ne mah­tu­neet omiin lenk­ka­rei­hi­ni. Läh­din reis­suun mie­he­ni maas­to­lenk­ka­reil­la, jois­sa oli var­pail­le reip­paas­ti ti­laa liik­kua.

Alus­vaat­teis­sa suo­sim­me me­ri­noa, joka on miel­lyt­tä­vä ihol­la ja kui­vuu no­pe­as­ti.

Var­muu­den va­ral­le otim­me au­toon mu­kaan short­sit ja ke­ve­äm­pää vaa­tet­ta, jot­ta voi­sim­me teh­dä pi­ka­muu­tok­sia rink­ko­jem­me vaa­te­si­säl­töön, jos sää­en­nus­te vie­lä muut­tui­si hel­tei­sek­si juu­ri star­tin kor­vil­la.

Kaukana kulinaristisista nautinnoista

Hyvä ai­ko­muk­sem­me kui­va­ta ruo­kaa jäi ai­ko­muk­sek­si. Viik­koa en­nen ki­saa pää­tim­me ruo­ka­lis­tan, joka muo­dos­tui Tur­mat-pus­seis­ta, Läm­min kup­pi -kei­tois­ta ja pi­ka­puu­ro­pus­seis­ta. Näi­tä kaik­kia täy­den­tä­mään os­tim­me soi­ja­rou­het­ta. Puu­ron jat­keek­si os­tim­me me­hu­keit­to­jau­het­ta ja 100-pro­sent­tis­ta maa­päh­ki­nä­voi­ta.

Turmatia, puuropusseja ja kuppikeittoja. Siinä ruokailujen runko.

Kaik­ki ruo­ka oli­si siis no­pe­as­ti val­mis­tet­ta­vis­sa, kie­hu­va vesi riit­ti val­mis­ta­mi­seen. Ruo­ka­va­li­koi­maa su­pis­ti mi­nun lak­too­si­ton ja glu­tee­ni­ton ruo­ka­va­li­o­ni. Tur­ma­teis­ta löy­tyi kol­me eri vaih­to­eh­toa, puu­rois­ta niin ikään kol­me, kup­pi­kei­tois­ta kak­si ja ne­kin mo­lem­mat ka­naa. To­te­sim­me, et­tä ku­li­naa­ri­sia nau­tin­to­ja on tur­ha odot­taa.

Las­kim­me ruo­an mää­rät sen mu­kaan, et­tä söi­sim­me reis­sun ai­ka­na ai­na aa­mu­pa­lan, lou­naan, päi­väl­li­sen ja il­ta­pa­lan. Lou­naa­na ja päi­väl­li­se­nä oli­si kum­mas­sa­kin yk­si Tur­mat-pus­si kah­teen nai­seen, sil­lä em­me us­ko­neet, et­tä pys­tyi­sim­me syö­mään yh­del­lä is­tu­mal­la ko­ko­nais­ta pus­sia per pää.

Vä­li­pa­loik­si otim­me mu­kaan Nosht-ener­gi­a­kark­ke­ja ja val­miik­si an­nos­pus­seik­si se­koi­tet­tu­ja suk­laa-päh­ki­nä-ru­si­na-se­koi­tuk­sia. Kah­vi­jau­heen­kin uju­tin mat­kaan, vaik­ka Saa­ra epäi­li sen tar­peel­li­suut­ta. Mut­ta min­kä­pä kah­vi­ad­dik­ti it­sel­leen mah­taa.

Ruo­at pai­noi­vat yh­teen­sä 2,4 ki­loa + sal­mi­ak­ki­pus­si, joka tuli vie­lä os­tet­tua mat­kaan juu­ri en­nen ki­saa.

Rinkat valmiina reissuun

Tes­ti­pak­ka­sim­me kaik­ki kamp­peet kak­si päi­vää en­nen läh­töä koh­ti Se­vet­ti­jär­veä. Ja kas, kam­pet­ta oli lii­kaa. Tai oi­ke­as­taan kam­pet­ta oli suun­ni­tel­tu mää­rä, mut­ta mi­nun ma­kuu­pus­si­ni ja ma­kuu­a­lus­ta­ni fyy­si­set mi­tat oli­vat lii­an isot. Ne vei­vät siis lii­kaa ti­laa rin­kas­ta, jo­hon piti pys­tyä köyt­tä­mään myös pack­raft, ky­pä­rä ja kel­lun­ta­lii­vit.

Siis­pä suun­ta lä­him­pään ur­hei­lu­liik­kee­seen. Olin jo kau­an miet­ti­nyt, et­tä pi­täi­si sat­sa­ta un­tu­va­pus­siin. Nyt sat­saus tuli teh­tyä pa­kon edes­sä. Ma­kuu­a­lus­ta ir­to­si lai­naan.

Tässä vaiheessa luulin, että olen valmis. En ollut. Makuupussi ja makuualusta olivat liian isoja.

Ylärivissä makuualusta ja makuupussi ennen pienennysoperaatiota. Alarivissä lainaan saatu makuualusta ja uusi untuvapussi.

Uu­si tes­ti­pak­kaus osoit­ti, et­tä pi­ka­välp­päys aut­toi. Ta­va­rat aset­tui­vat nä­tis­ti pai­koil­leen ja pa­ke­tis­ta tuli koh­ta­lai­sen kom­pak­ti. Mo­lem­mil­la oli rin­kois­sa omat va­rus­teen­sa. Saa­ran rink­kaan lai­toim­me tel­tan ja mi­nun rink­kaa­ni ruo­at, keit­ti­men ja kat­ti­lan.

Em­me pun­nin­neet rink­ko­ja ko­to­na, kos­ka tie­to li­sää tus­kaa. Ki­sa­pai­kal­la jär­jes­tä­jä kui­ten­kin pun­nit­si jo­kai­sen osal­lis­tu­jan rin­kan. Meil­lä mo­lem­mil­la pai­noa oli täs­mäl­leen 14,9 ki­loa. Näil­lä men­tiin!

Jut­tu­sar­jan seu­raa­vas­sa osas­sa (il­mes­tyy vii­kol­la 29) läh­dem­me en­sim­mäis­tä ker­taa tes­taa­maan pack­raf­te­ja. Kol­man­nes­sa ja vii­mei­ses­sä osas­sa käy­dään läpi kil­pai­lun kul­kua eli mi­ten va­rus­te­va­lin­tam­me toi­mi­vat ja kuin­ka kisa koh­te­li ”Kek­si­tään myö­hem­min” -kak­sik­koa.

Valmiina Vätsärin seikkailuun! Vasemmalla Saara, oikealla Satu eli tiimi Keksitään myöhemmin.