– Hii­ii-op, Ar­to Pääk­kö pu­hah­taa ja nak­kaa kym­me­nen ki­lon puu­sä­kin kuor­man pääl­le.

– Ei­kö­hän tämä rii­tä, hän ta­put­taa re­keen la­dot­tua ka­saa.

Pääk­kö ura­koi Ke­sän­ki­jär­ven park­ki­pai­kal­ta jär­ven toi­ses­sa pääs­sä si­jait­se­val­le Met­sä­hal­li­tuk­sen laa­vul­le polt­to­puu­ta, koi­vua.

– Ai­em­min puut tu­li­vat isois­sa sä­keis­sä. Yk­si säk­ki saat­toi pai­naa 600 ki­loa. Kä­si­voi­min se piti sil­loin­kin saa­da kyy­tiin. Suu­auk­ko vain kiin­ni, reen ta­ka­la­va au­ki ja säk­ki kaa­det­tiin kyy­tiin, Pääk­kö jut­te­lee.

Uu­den puu­toi­mit­ta­jan myö­tä sä­kit ovat vaih­tu­neet kym­men­ki­loi­siin.

– Mei­dän kan­nal­tam­me se tie­ten­kin on hyvä, miel­lyt­tä­väm­pi­hän noi­ta on lap­paa. Puut saa myös siis­tim­min la­dot­tua lii­te­riin.

Puusäkit ovat muoviroskaa. Tulipaikoilta kertyneet tyhjät säkit toimitetaan muovijätteen kierrätykseen.

Lähipuuta

Yl­läk­sen lä­hi­a­lu­een laa­vuil­la teh­dään puu­huol­toa kak­si ker­taa tal­ven ai­ka­na. Vii­koil­la 6–7 aje­taan en­sim­mäi­nen kuor­ma, toi­nen huh­ti­kuun puo­li­vä­lis­sä tai lop­pu­puo­lel­la.

– Tääl­lä hiih­to­kes­kuk­sen ym­pä­ris­tös­sä ko­ros­tuu tar­ve puul­le. Esi­mer­kik­si Pal­lak­sen ja Kil­pis­jär­ven seu­duil­la riit­tää, et­tä puu­va­ras­to­ja täy­den­ne­tään ker­ran vuo­des­sa, puis­to­mes­ta­ri Hen­ri Ar­po­nen sa­noo.

Puu­huol­to on teh­tä­vä lu­mien ai­kaan. Ke­säl­lä po­lut ei­vät kes­täi­si jat­ku­vaa ajoa suu­rel­la kuor­mal­la.

– Ei­kä joka paik­kaan edes pää­se ke­säl­lä, Ar­po­nen to­te­aa.

Puis­to­mes­ta­ri­na hän vas­taa sii­tä, et­tä ra­ken­nus- ja huol­to­työt maas­tos­sa hoi­tu­vat so­vi­tus­ti. Puun han­kin­nas­sa puis­to­mes­ta­rin työ­tä oh­jaa han­kin­ta­la­ki. Vuon­na 2020 polt­to­puun kil­pai­lu­tuk­ses­sa so­vel­let­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran tar­jous­ten ver­tai­lu­pe­rus­tee­na raa­ka­puun kul­je­tuk­sen ja val­miin polt­to­puun kul­je­tuk­sen las­ken­nal­li­sia hii­li­di­ok­si­di­pääs­tö­jä.

– Meil­lä on Yl­läk­sen alu­eel­la kol­me eri so­pi­mu­sy­rit­tä­jää. Yk­si toi­mit­taa puut tien­var­teen ja kak­si maas­toon. Nämä kla­pit on toi­mit­ta­nut Po­werp­lay, jol­la on toi­mi­pis­te Äkäs­jo­ki­suul­la. So­pi­muk­sen mu­kaan he hank­ki­vat raa­ka­puun sa­dan ki­lo­met­rin sä­teel­tä. Sil­lä on iso mer­ki­tys hii­li­di­ok­si­di­pääs­töi­hin, kos­ka suu­rim­mat fos­sii­li­set pääs­töt tu­le­vat kul­je­tuk­sis­ta, maan­tie­kul­je­tuk­sis­ta kaik­kein suu­rim­mat, Ar­po­nen ker­too.

Puut kuljetettiin aiemmin 600 kilon säkeissä. Arto Pääkkö on tyytyväinen nostellessaan nykyisiä kymmenen kilon säkkejä.

Muoviroskaa syntyy, mutta sekin menee kierrätykseen. Puiden käyttäjät ovat hyvin osanneet kerätä säkkiin muovipussit, josta ne on sitten helppo viedä eteenpäin. Ei ole ongelmaa, että lojuisivat jossain.

Po­werp­lay on toi­mit­ta­nut Ke­sän­ki­jär­ven park­ki­pai­kal­le puu­ta 20–30 kuu­ti­o­ta ker­ta-ajol­la. Park­ki­pai­kal­la työ­tä jat­kaa Poh­jo­lan Luon­to­pal­ve­lut Oy:n yrit­tä­jä Ar­to Pääk­kö yh­des­sä vel­jen­sä Joo­nas Pää­kön kans­sa. Mie­het aja­vat kah­del­la moot­to­ri­kel­kal­la seit­se­män reis­sua jär­ven hal­ki, jot­ta yk­si lii­te­ri saa­daan täy­teen.

– Tääl­lä kul­je­tus­mat­kat ovat ai­ka ly­hy­et. Ke­sän­ki­jär­ven laa­vun puu­huol­to on teh­ty päi­väs­sä. UK-puis­tos­sa huol­to­mat­kat ovat pit­kiä, saat­taa ol­la 25 ki­lo­met­ri­ä­kin. Pal­lak­sen seu­dul­la pi­sim­män mat­kan ta­ka­na tai­ta­vat ol­la Kei­mi­ö­jär­ven tu­vat. Sin­ne aje­taan Lom­mol­tun­tu­rin kaut­ta, Ar­po­nen ker­too.

Ensi kesästä vilkas

Ret­kei­lyn suo­sio on kas­va­nut ko­ro­na­pan­de­mi­an ja -ra­joi­tus­ten myö­tä. Se nä­kyy La­pin kan­sal­lis­puis­to­jen vii­me vuo­den käyn­ti­mää­ris­sä. Puis­tois­sa vie­rail­tiin lä­hes 114 000 ker­taa edel­lis­vuot­ta use­am­min, yh­teen­sä 1,47 mil­joo­naa ker­taa. Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­to on kai­kis­ta maam­me kan­sal­lis­puis­tois­ta vilk­kain. Puis­to­jen suo­si­on kas­vu nä­kyy polt­to­puu­me­ne­kin kas­vu­na.

– En­si ke­sä­nä pa­laa luul­ta­vas­ti pal­jon puu­ta. Yl­läk­sen alu­eel­la puu­me­nek­ki on suu­rin­ta mat­kai­lu­a­lu­een lä­hi­koh­teis­sa, ku­ten Ke­sän­ki, Tah­ko­ku­ru, Var­kaan­ku­ru ja Han­gas­ku­ru, Ar­po­nen lu­et­te­lee.

Nor­maa­li­vuo­si­na hei­lah­duk­siin vai­kut­ta­vat esi­mer­kik­si met­sä­pa­lo­va­roi­tuk­set.

– Jos kesä on kui­va ja met­sä­pa­lo­va­roi­tuk­set jat­ku­vat pit­kään, puu­ta ku­luu to­del­la vä­hän. Tau­ko­paik­ko­jen ra­ken­teil­la­kin voi vai­kut­taa puun­ku­lu­tuk­sen mää­rään. Tal­vi­kau­den kyl­mi­nä päi­vi­nä kota pal­ve­lee pa­rem­min, se an­taa läm­pöä enem­män kuin kyl­mä laa­vu.

Mitä useampi paistaa makkarat samoilla tulilla, sitä pienemmiksi hiilidioksidipäästöt jäävät per pää.

Jo­kai­nen tu­li­paik­ko­jen käyt­tä­jä voi vai­kut­taa it­se­kin hii­li­ja­lan­jäl­keen.

– Pi­täi­si muis­taa, et­tei pol­tel­la tyh­jän­päi­ten tu­lia, ei­kä läh­ties­sä li­sä­tä pui­ta seu­raa­via var­ten, jos seu­raa­vat ei­vät ole jo nä­kö­pii­ris­sä. Jo­kai­nen voi kiin­nit­tää huo­mi­o­ta mää­rään, jon­ka polt­taa pui­ta.

Mi­ten on, kuin­ka mon­ta kla­pia puis­to­mes­ta­ri tar­vit­see yh­den mak­ka­ran pais­ta­mi­seen?

– Tuo­ta tuo­ta, Ar­po­nen nau­raa.

– Jos ajat­te­lee, et­tä on yk­sin lii­ken­tees­sä ja pi­täi­si yk­si mak­ka­ra pais­taa, kyl­lä sii­hen eh­kä se vii­si kla­pia me­nee, et­tä saa kun­non tu­let, hän poh­tii.

– Mut­ta jos sa­moil­la tu­lil­la moni muu­kin pais­taa mak­ka­ran­sa, tu­lee­ko­han edes kla­pia per pää.

Met­sä­hal­li­tus jat­kaa koh­tei­den­sa puu­huol­toa huh­ti­kuun lop­puun saak­ka. Ajan­ta­sais­ta tie­toa huol­to­töis­tä löy­dät osoit­tees­ta luon­toon.fi ja Fa­ce­boo­kis­ta Pal­las-Yl­läs­tun­tu­rin kan­sal­lis­puis­ton si­vul­ta.

Juttu on tehty kaupallisena yhteistyönä Metsähallituksen kanssa.