− Täs­sä on uk­ko­sen ju­ma­la Tho­rin va­sa­ra, Mjöl­ner, vuo­ro­pääl­lik­kö Nea Jo­hans­son aloit­taa opas­te­tun kier­rok­sen Lai­ni­on lu­mi­ky­läs­sä eli Lap­land Ho­tels Snow Vil­la­ges­sa Kit­ti­läs­sä.

− Kier­ros päät­tyy Val­hal­laan, kun­ni­ak­kaas­ti kuol­lei­den so­ti­lai­den tai­vaa­seen. Te­kin pää­set­te sin­ne, sil­lä jää­baa­rim­me si­jait­see Val­hal­las­sa, hän jat­kaa.

Sand­ra Nem­co­va, Net­ta Myy­ry­läi­nen, Ma­ri­an­ne Hol­lands ja Tomi Vil­li­lä kuun­te­le­vat kiin­nos­tu­nei­na. Le­vil­lä lo­mai­le­va ne­lik­ko on en­sim­mäis­tä ker­taa lu­mi­ky­läs­sä.

− Olen näh­nyt so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa ku­via ja vi­de­oi­ta tääl­tä, ja ha­lu­sin sik­si pääs­tä pai­kan pääl­le, hel­sin­ki­läi­nen Net­ta ker­too.

Nea-opas joh­dat­taa Yg­gd­ra­sil-elä­män­puun ja­ka­man sei­nän luo: nyt ol­laan hal­ti­joi­den Alf­hei­mis­sa, myö­hem­min men­täi­siin toi­sel­le puo­lel­le jät­ti­läis­ten Jo­tun­hei­miin.

Hel ja Fenrir -veistos on Sandra Nemcovan ja Netta Myyryläisen suosikki. Naiset ystävystyivät työskennellessään Saudi Arabiassa hoitajina.

Elä­män­puun ja­ka­ma tila on hal­kai­si­jal­taan 12 met­riä. Se on suu­rin ”huo­ne” noin 3000 ne­li­ö­met­rin ko­koi­ses­ta, jääs­tä ja lu­mes­ta teh­dys­tä ra­ken­nuk­ses­ta, jos­sa on niin ho­tel­li­huo­nei­ta, jää­veis­tok­sia, liu­ku­mä­ki kuin jo mai­nit­tu jää­baa­ri­kin. Ra­ken­nus­töi­hin on käy­tet­ty yli 20 mil­joo­naa ki­loa lun­ta ja noin 300 000 ki­loa luon­non­jää­tä.

− Ra­ken­ta­mi­nen kes­ti seit­se­män viik­koa. Ra­ken­nus­tii­mis­sä oli 40 hen­ki­löä, jois­ta veis­tä­jiä oli kym­me­nen. Li­säk­si oli kul­jet­ta­jia aja­mas­sa trak­to­rei­ta ja pyö­rä­kuor­maa­jia, Nea ker­too.

Hä­nen mu­kaan­sa tänä vuon­na ol­tiin on­nek­kai­ta sään suh­teen: tal­vi al­koi ai­kai­sin ja läm­pö­ti­lat ra­ken­ta­mi­sel­le oli­vat otol­li­set.

Yöksi jäähotelliin

Kier­ros jat­kuu jääs­tä ja lu­mes­ta teh­tyi­hin ho­tel­li­huo­nei­siin, joi­den var­ti­joi­na on tänä vuon­na suo­ma­lai­sia mui­nais­ju­ma­lia: Ta­pio, Ah­ti, Vel­la­mo ja Mie­lik­ki.

Tšek­ki­läis­tä Sand­raa kiin­nos­taa jää­ho­tel­lis­sa yö­py­mi­nen. Mitä vaat­tei­ta tar­vi­taan, tu­lee­ko kyl­mä?

− Tek­ni­nen alus­ker­ras­to riit­tää, sil­lä meil­tä saa läm­pi­män ma­kuu­pus­sin, jol­la pär­jää -20 as­tees­sa, Nea ker­too.

− Yleen­sä lap­set nuk­ku­vat par­hai­ten, sil­lä he ei­vät mie­ti lii­kaa paik­kaa. Mo­nes­ti ai­kui­set­kin sa­no­vat, et­tä he nuk­kui­vat yl­lät­tä­vän hy­vin. Jos he he­räi­le­vät, se yleen­sä joh­tuu joko sii­tä, et­tä he ovat pu­keu­tu­neet vää­rin ma­kuu­pus­siin ja heil­lä on kuu­ma, tai sit­ten va­lois­ta, joi­ta pi­de­tään pääl­lä tur­val­li­suus­syis­tä.

Op­paan mu­kaan yö­py­jis­tä suu­rin osa on ul­ko­maa­lai­sia. Päi­vä­vie­rais­ta taas noin puo­let on suo­ma­lai­sia, puo­let ul­ko­maa­lai­sia. Vie­rai­lem­me lu­mi­ky­läs­sä 2,5 vii­kon pääs­tä sen avau­tu­mi­ses­ta. Pää­sy­lip­pu­ja on myy­ty jo lä­hes 30 000.

− Ai­ka sa­mois­sa lu­ke­mis­sa men­nään kuin vii­me vuon­na­kin, jol­loin lip­pu­ja myy­tiin 77 000 koko kau­del­la. Ko­vil­la pak­ka­sil­la ih­mi­set tu­le­vat rin­tei­den si­jaan meil­le. Tääl­lä läm­pö­ti­la on ai­na nol­lan ja vii­den pak­ka­sas­teen vä­lil­lä, Nea ker­too.

− Jär­jes­te­tään­kö tääl­lä ta­pah­tu­mia, esi­mer­kik­si häi­tä? Ma­ri­an­ne ky­syy.

− En­nen pan­de­mi­aa tän­ne ra­ken­net­tiin ai­na jää­kap­pe­li, jos­sa pi­det­tiin vih­ki­se­re­mo­ni­oi­ta. Vii­me vuon­na­kin jär­jes­tet­tiin vii­det tai kuu­det häät pui­ses­sa kap­pe­lis­sa täs­sä lä­hi­met­säs­sä, Nea vas­taa.

Sama jumala, eri nimi

Mat­ka jat­kuu Odi­nin ja Lo­kin, Väi­nä­möi­sen ja Lou­hen, Na­nu­kin ja Sed­nan ta­ri­noi­hin. Käy il­mi, et­tä Net­ta ja Ma­ri­an­ne tie­tä­vät poh­joi­sen my­to­lo­gi­as­ta pal­jon jo en­nak­koon. He ky­se­le­vät op­paal­ta tar­ken­ta­via ky­sy­myk­siä ja opas­ta­vat muu­ta seu­ru­et­ta sen jäl­keen, kun opas on jät­tä­nyt vie­raat tu­tus­tu­maan veis­tok­siin vie­lä oma­toi­mi­ses­ti.

− Pi­dän täs­tä tee­mas­ta. My­to­lo­gi­at ovat kiin­nos­ta­via, ja kaik­ki on niin hie­nos­ti to­teu­tet­tu. Suu­rin osa tie­dois­ta­ni to­sin on sar­ja­ku­vis­ta ja Mar­ve­lin elo­ku­vis­ta, Ma­ri­an­ne sa­noo.

Marianne Hollands, Netta Myyryläinen, Tomi Villilä ja Sandra Nemcova nauttivat jääbaarissa juomat opastetun kierroksen jälkeen.

− Mo­nis­sa us­kon­nois­sa ja my­to­lo­gi­ois­sa on sa­mo­ja piir­tei­tä. Ai­na on esi­mer­kik­si ve­den ja met­sän ju­ma­la; ju­ma­lan nimi ja per­soo­na vain ovat eri, Nea huo­maut­taa.

− Mut­ta vain ete­läi­sis­sä kult­tuu­reis­sa on vii­nin ju­ma­la, Ma­ri­an­ne poh­tii.

Voi­si­ko suo­ma­lai­seen tai poh­jois­mai­seen my­to­lo­gi­aan sit­ten so­pia vod­kan ju­ma­la?

− Olen ta­van­nut hä­net, Le­vin yö­e­lä­mäs­sä pii­pah­ta­nut Sand­ra ker­too.

Seu­rue purs­kah­taa nau­ruun.

Ainutlaatuinen kokemus

Veis­tok­set ja jää­ky­lä pu­hut­ta­vat vie­lä teen ää­rel­lä lu­mi­ky­län yh­tey­des­sä si­jait­se­vas­sa ra­vin­to­las­sa.

− Kiin­nos­ta­vin­ta oli kuul­la ta­ri­noi­ta poh­jois­mai­ses­ta my­to­lo­gi­as­ta. En tien­nyt sii­tä mi­tään etu­kä­teen, vain Odi­nin ni­men olin kuul­lut, Sand­ra sa­noo.

− Mi­nul­le taas tämä oli mu­ka­vaa mie­leen pa­laut­ta­mis­ta. Vii­kin­ki­kult­tuu­ri kiin­nos­taa mi­nua, Net­ta jat­kaa ja ihas­te­lee veis­tos­ten yk­si­tyis­koh­tia.

− Esi­mer­kik­si Väi­nä­möi­sen kan­te­leen hau­en ham­paat on to­teu­tet­tu tark­kaan. Kos­ka veis­tä­jät ovat ul­ko­maa­lai­sia, hei­dän täy­tyy var­mas­ti pe­reh­tyä ta­ri­noi­hin etu­kä­teen.

Kun puhe kään­tyy veis­tä­jiin, ne­lik­ko esit­tää toi­veen, et­tä sekä heis­tä et­tä ta­ri­nois­ta veis­tos­ten taus­tal­la ker­rot­tai­siin jo­ta­kin.

− Voi­si­ko jo­kai­ses­sa huo­nees­sa ol­la pie­ni esit­te­ly­teks­ti? Vai näyt­täi­si­kö se sit­ten­kään hy­väl­tä, ei­hän tämä mi­kään mu­seo ole? Eh­kä esi­te alus­sa toi­mi­si pa­rem­min, he ide­oi­vat.

Yh­tä miel­tä seu­rue on sii­tä, et­tä vie­rai­lu jää­ky­läs­sä kan­nat­ti ja et­tä opas oli to­del­la hyvä.

− To­del­la­kin uniik­ki ko­ke­mus! Net­ta huu­dah­taa.

Tšek­ki­läi­sel­le Sand­ral­le tam­mi­kui­seen La­pin-lo­maan on mah­tu­nut ko­sol­ti mui­ta­kin ek­soot­ti­sia ko­ke­muk­sia.

− On ou­toa lau­tail­la rin­tees­sä pi­me­äl­lä. Tai va­lo­jen an­si­os­ta tie­tys­ti nä­kee hy­vin. Pi­dän myös sii­tä, et­tä voin hy­väl­lä omal­la­tun­nol­la nuk­kua pit­kään, kun aa­mul­la on pit­kään pi­me­ää. Lu­mi­set puut ovat upei­ta, ja tämä on oi­kea tal­ven ih­me­maa, hän lis­taa.

Seu­raa­vas­ta reis­sus­ta­kin on jo ai­ka haa­veil­la.

− Ha­lu­an eh­dot­to­mas­ti pa­la­ta Lap­piin ke­säl­lä!

-------------------------------

TAMMIKUUN PAKKASILLA LUNTA SÄILÖÖN SEURAAVAKSI VUODEKSI

Snow vil­la­gen tek­ni­nen joh­ta­ja Tomi Kur­tak­ko vas­taa pu­he­li­meen kes­ken lu­men­säi­lö­mis­kii­rei­den.

− Teem­me par­hail­laan säi­lö­lu­mi­ka­saa seu­raa­vaa vuot­ta var­ten. 15 000−20 000 kuu­ti­o­ta lun­ta pei­te­tään ke­sän yli huo­pa­teks­tii­leil­lä. Osa sii­tä su­laa ke­sän ai­ka­na, mut­ta ai­na­kin kak­si kol­ma­so­saa jää tal­teen seu­raa­van tal­ven ra­ken­nus­töi­tä var­ten, hän ker­too.

Tomi Kur­ta­kol­la on mer­kit­tä­vä roo­li sii­nä, et­tä lu­mi­ky­lä val­mis­tuu joka tal­vi. Tä­män tal­ven lu­mi­ky­lä on 22. Tek­ni­sen puo­len li­säk­si hän ide­oi uu­sia tee­mo­ja tu­le­vik­si vuo­sik­si.

− Esi­tin ide­an poh­jois­mai­ses­ta my­to­lo­gi­as­ta jo 3−4 vuot­ta sit­ten. Ai­he so­pii niin hy­vin sekä lu­mi­lin­naan et­tä koko alu­eel­le. Sil­loin se kui­ten­kin jäi pöy­däl­le, sil­lä ta­ri­nat ovat ai­ka synk­kiä. Piti kek­siä, kuin­ka ku­vit­taa ne niin, et­tä veis­tok­set so­pi­vat myös lap­sil­le, hän ker­too.

Veis­tos­ten ide­oin­nis­sa oli­vat apu­na To­min veli Tuo­mas Kur­tak­ko sekä kym­me­nen veis­tä­jää.

− Tuo­mak­sen kans­sa täy­tim­me ti­lat aja­tuk­sil­la: mitä nii­hin voi­si teh­dä. Veis­tä­jät tu­li­vat mu­kaan suun­nit­te­luun jo elo­kuus­sa, ja lo­pul­li­nen suun­nit­te­lu teh­tiin, kun he oli­vat tääl­lä pai­kan pääl­lä.

Kym­me­nen am­mat­ti­lai­sen jou­kos­sa on veis­tä­jiä Lat­vi­as­ta, Liet­tu­as­ta, Puo­las­ta ja Uk­rai­nas­ta. Li­säk­si mu­ka­na on yk­si suo­ma­lai­nen. Tek­nii­kat veis­tos­ten to­teut­ta­mi­seen vaih­te­le­vat.

− Osa piir­tää suo­raan lu­meen te­ke­män­sä luon­nok­sen poh­jal­ta. Tar­kat yk­si­tyis­koh­dat, esi­mer­kik­si teks­tit, taas hei­jas­te­taan pro­jek­to­ril­la ja veis­te­tään sit­ten. Mo­nes­ti veis­tä­jäl­lä on jää- tai lu­mi­ai­hio, jota hän työs­tää, ja jois­sa­kin pai­kois­sa hyö­dyn­ne­tään ig­lun sei­nää, Tomi Kur­tak­ko sel­ven­tää.