Metrimääräänsä merkittävämpi

Yl­läk­sel­lä on kol­mi­sen sa­taa ki­lo­met­riä la­tu­ja. Voi siis to­del­la sa­noa, et­tä jo­kai­sel­le löy­tyy so­pi­vaa si­va­koi­ta­vaa. Sil­ti yk­si al­le sa­dan met­rin la­tu­pät­kä – tai oi­ke­as­taan vie­lä ly­hy­em­pi mut­ta jyrk­kä la­tu­mut­ka – ai­heut­taa har­mia. Ky­sees­sä on Ke­sän­ki­jär­ven lai­taa kul­ke­va, kart­toi­hin hel­pok­si mer­kit­ty la­tuo­suus, ja sen var­rel­le osu­va yk­si vaa­ti­vam­pi las­ku, joka tu­lee vas­taan, kun hiih­de­tään Ke­sän­gin Kei­taan suun­nas­ta koh­ti ky­lää.

Ky­sei­nen pät­kä on saa­nut Kuuk­ke­lin lu­ki­jat lä­het­tä­mään leh­teen pa­lau­tet­ta. Pa­laut­teen an­ta­jat ovat va­li­tel­leet, et­tei­vät enää us­kal­la hiih­tää Ke­sän­gin Kei­taal­le, sil­lä kaa­tu­mi­nen pe­lot­taa. Mut­kas­sa on­kin sat­tu­nut lu­kui­sia ikä­viä ta­pauk­sia, jois­sa ei ai­na ole sel­vit­ty pel­käl­lä säi­käh­dyk­sel­lä.

Kä­vin maa­nan­tai­na hiih­tä­mäs­sä lä­hi­reit­te­jä ja kat­sas­ta­mas­sa tä­män­kin la­tuo­suu­den. Kart­taa kat­sel­les­sa­ni en ol­lut var­ma, mitä koh­taa pa­laut­tei­den jät­tä­jät ovat tar­koit­ta­neet, mut­ta pai­kan pääl­le pääs­ty­ä­ni asi­as­ta ei ol­lut epä­sel­vyyt­tä. Sil­mä­mää­räi­ses­ti mäki ei näyt­tä­nyt ko­vin pa­hal­ta, mut­ta kun olin nou­se­mas­sa mä­keä ylös, heti en­sim­mäi­nen vas­taan­tu­li­ja kaa­tui la­dul­le. Mäen pääl­le, mut­kaan, oli muo­dos­tu­nut jo­noa, kun hiih­tä­jät las­ki­vat mä­es­tä yk­si­tel­len. Osa hiih­tä­jis­tä pää­tyi nap­paa­maan suk­set kan­toon ja kä­ve­le­mään alas. Latu alas­päin oli pe­ru­na­pel­toa, syy­nä au­raa­jat ja kä­ve­li­jät.

Ke­sän­ki­jär­ven lä­hi­la­tu help­po­na lenk­ki­nä on iäk­kääm­pien hiih­tä­jien, lap­si­per­hei­den ja ul­ko­maa­lais­ten suo­si­os­sa. Jos vaa­ti­van las­kun ha­lu­aa kier­tää, pi­täi­si hiih­tää Ke­sän­ki­jär­vel­lä kul­ke­vaa epä­vi­ral­lis­ta la­tua, jota kai­kes­sa epä­mää­räi­syy­des­sään on vai­kea edes la­duk­si kut­sua.

Kar­tois­ta ei myös­kään saa en­nak­koon tie­toa, et­tä hel­pok­si mer­ki­tyl­lä rei­til­lä on vaa­ti­vam­pi las­ku, kos­ka sitä ei ole erik­seen mer­kit­ty la­tu­kart­taan, ei säh­köi­seen ei­kä pa­pe­ri­seen. Maas­tos­sa mäki tu­lee hie­man pus­kis­ta – vaa­ti­vas­ta las­kus­ta va­roit­ta­vaa kylt­tiä ei ole.

Sa­maa reit­ti­pät­kää kä­si­tel­tiin vii­me­viik­koi­ses­sa Yl­läk­sen yh­teis­työ­ryh­mäs­sä, jos­sa ko­koon­tuu sään­nöl­li­ses­ti yh­teis­ten asi­oi­den ää­reen muun mu­as­sa Met­sä­hal­li­tuk­sen, Ko­la­rin kun­nan, Vi­sit Yl­läk­sen ja Äkäs­lom­po­lon ky­läyh­dis­tyk­sen edus­ta­jat.

Soit­te­lin ko­kouk­sen jäl­keen Met­sä­hal­li­tuk­sen edus­ta­jil­le ja ky­syin, joko tä­hän vuo­sia pu­hut­ta­nee­seen on­gel­ma­koh­taan tar­tu­taan. Ko­kouk­ses­sa mu­ka­na ol­lut Met­sä­hal­li­tuk­sen Luon­to­pal­ve­lu­jen edus­ta­ja oli käy­nyt it­se­kin hiih­tä­mäs­sä la­tuo­suu­den ja tar­kis­ta­mas­sa, mis­tä on kyse. Hän to­te­si, et­tä la­dun uu­del­leen lin­jaa­mi­nen voi­si tul­la ky­see­seen, mut­ta hi­das­tee­na on tie­ten­kin kan­sal­lis­puis­to – suo­je­lu­a­lu­eel­la la­dun uu­del­leen lin­jaa­mi­nen ei ole lä­pi­huu­to­jut­tu. Se vaa­tii kas­vil­li­suus- ja luon­to­sel­vi­tyk­siä.

Luon­to­pal­ve­luis­ta kui­ten­kin ker­rot­tiin, et­tä asia on otet­tu nyt työn al­le. Mah­dol­li­set sel­vi­tys­työt me­ne­vät ke­säl­le, jol­loin voi­daan pun­ta­roi­da tar­kem­min vaih­to­eh­to­ja.

Pi­ka­en­si­a­pu­na rei­til­le pi­täi­si eh­dot­to­mas­ti mer­ki­tä vaa­ran pai­kat. Met­sä­hal­li­tuk­sen mu­kaan tämä teh­tä­vä kuu­luu rei­tin yl­lä­pi­tä­jäl­le.

Laduilla kävelystä

Kyl­lä me­nee la­duil­la kä­ve­ly mo­nes­sa koh­taa ai­van täy­sin Yl­läk­sen epä­sel­vien kylt­tien piik­kiin. Sa­mai­sel­la hiih­to­reis­sul­la­ni, jos­ta alus­sa mai­nit­sin, tuli Ke­sän­gin Kei­taan suun­nas­ta vas­taan per­he, joka oli läh­te­nyt vau­van­vau­nu­jen kans­sa kä­ve­le­mään la­tua pit­kin jär­ven ym­pä­ri. He oli­vat ai­van ih­meis­sään, kun ker­roim­me, et­tä nyt on vää­rä suun­ta. Opas­tim­me ta­kai­sin oi­ke­al­le rei­til­le ja kä­vim­me sa­mal­la yh­des­sä kat­so­mas­sa kylt­te­jä, joi­den pe­rus­teel­la per­he oli läh­te­nyt vää­rään suun­taan. Ja kyl­lä, oli­sin tul­kin­nut kylt­tiä ihan sa­mal­la ta­val­la kuin he, jos en tun­ti­si alu­et­ta. Van­has­sa pui­ses­sa kyl­tis­sä luki Äkäs­lom­po­lo 4,6, ja vie­res­sä oli kuva hiih­tä­jäs­tä ja kä­ve­li­jäs­tä. Pui­sen kyl­tin vie­res­sä oli uu­dem­pi me­tal­li­kylt­ti­vii­dak­ko, jos­ta per­he ei yh­tään sen pa­rem­min osan­nut tul­ki­ta oi­ke­aa suun­taa.

On­ko­han tämä sil­li­sa­laat­ti enää mi­ten­kään laas­ta­roi­ta­vis­sa vai on­ko ai­noa vaih­to­eh­to aloit­taa ko­ko­naan puh­taal­ta pöy­däl­tä?