Ovatko retkeilijöiden tiedot ja taidot lisääntyneet?

Vie­tin vii­me vii­kon­lo­pun, ku­ten moni mat­kai­li­ja tääl­lä – mö­kil­lä. Meil­lä on vas­ti­kään han­kit­tu, pie­ni erä­hen­ki­nen mök­ki Muo­ni­os­sa, alu­eel­la, jon­ka maas­tot ei­vät vie­lä ole tul­leet ko­vin tu­tuik­si.

Lau­an­tai­na pää­tin läh­teä hiih­te­le­mään. Aa­mul­la sää oli sink­kiä, jo­ten mai­se­mia oli tur­ha läh­teä met­säs­tä­mään. Suun­ta­sin siis met­sään – ja um­pi­han­keen, tot­ta kai.

Hiih­dän usein yk­sin koi­ra­ni kans­sa. Ret­kil­lä­ni käy­tän kart­ta­na pää­a­si­as­sa Kart­ta­se­lain-so­vel­lus­ta, jon­ka olen ko­ke­nut toi­mi­vim­mak­si vaih­to­eh­dok­si. Sitä läh­din täl­lä­kin ker­taa tii­rai­le­maan. En ol­lut eri­tyi­ses­ti val­mis­tau­tu­nut ret­keen, kos­ka olo oli vä­sy­nyt, ja ajat­te­lin, et­tä ei­kö­hän pik­ku­lenk­ki rii­tä. Vä­hi­tel­len kone kui­ten­kin läm­pe­ni ja sää­kin kir­kas­tui – ja lenk­ki ve­nyi.

Puo­len­tois­ta tun­nin jäl­keen pää­tin kään­tyä ta­kai­sin. Ei­hän se oli­si kuin ylit­tää yk­si pie­neh­kö vaa­ra ja lip­su­tel­la lop­pu­mat­kan jär­veä myö­ten. Kaik­ki­neen sel­lai­nen kol­men tun­nin reis­su.

Sii­nä koh­taa kui­ten­kin hok­sa­sin, et­tä pu­he­li­me­ni ak­ku pii­put­ti pu­nai­sel­la. Otin kar­tas­ta ku­va­kaap-pauk­sen, piir­sin sii­hen suun­nit­te­le­ma­ni pa­luu­rei­tin ja lä­he­tin mök­ki­vä­el­le. Tie­tä­vät­pä ai­na­kin, mil­tä suun­nal­ta et­siä, jos mi­nua ei kuu­lu ta­kai­sin.

En ol­lut ti­lan­tees­ta huo­lis­sa­ni: maas­toa oli help­po tul­ki­ta, sää oli hyvä ja tas­kus­sa­ni oli ener­gi­a­pa­tuk­ka.

Jäin kui­ten­kin sii­nä hiih­del­les­sä­ni poh­ti­maan edel­li­seen Kuuk­ke­liin kir­joit­ta­maa­ni ar­tik­ke­lia, jon­ka ai­hee­na oli ret­kei­li­jöi­den ja op­pai­den en­si­a­pu­tai­dot erä­maa­o­lo­suh­teis­sa. Ai­van it­se raa­pus­tin leh­den si­vuil­le asi­an­tun­ti­jan muis­ti­lis­tan ret­kei­li­jöi­tä var­ten – mitä ai­na­kin kan­nat­taa ot­taa huo­mi­oon ta­ka­maas­tois­sa. En­kä it­se ol­lut ot­ta­nut huo­mi­oon lis­tal­ta yh­tään mi­tään. Tot­tu­mus te­kee va­ro­mat­to­mak­si.

Mit­kä sit­ten oli­vat ar­tik­ke­lis­sa mai­nit­se­ma­ni oh­jeet? Va­rau­du läm­mön huk­kaan (pel­käl­lä ava­ruus­peit­teel­lä ei pit­käl­le pöt­ki­tä), muis­ta en­si­a­pu­lauk­ku (si­säl­lös­sä laa­tu kor­vaa mää­rän) ja mie­ti etu­kä­teen, mi­ten ta­voi­tat avun. Kart­taa ja kom­pas­sia on tie­ten­kin myös hyvä osa­ta lu­kea, kän­nyk­kä so­vel­luk­si­neen ei vält­tä­mät­tä jak­sa pak­ka­ses­sa pa­ker­taa. Eväs­tä­kin kan­nat­taa ot­taa ai­na mat­kaan.

Tämä tal­vi on on­nek­si ol­lut Yl­läk­sen mat­kai­lu­kes­kuk­ses­sa pe­las­tus­toi­men nä­kö­kul­mas­ta rau­hal­li­nen. La­pin pe­las­tus­lai­tok­sen Ko­la­rin pääl­lys­tö­päi­vys­tä­jä ker­toi Kuuk­ke­lil­le täl­lä vii­kol­la, et­tä tänä ke­vää­nä maas­to­pe­las­tus­teh­tä­viä on ol­lut hie­man vä­hem­män kuin vii­me vuon­na, ja esi­mer­kik­si hy­vin va­ka­vat moot­to­ri­kelk­ka­on­net­to­muu­det ovat lois­ta­neet pois­sa­o­lol­laan. Vii­me vuon­na hiih­to­lo­ma­viik­ko­jen ai­kaan poh­jois­suo­ma­lais­ten viik­ko oli kii­rei­sin, nyt kaik­ki kol­me viik­koa oli­vat ta­sai­sen rau­hal­li­sia.

On vai­kea sa­noa, mis­tä tämä joh­tuu. Ovat­ko syy­nä tä­män tal­ven eri­koi­set säät, ai­em­pi­na vuo­si­na ot­si­koi­hin nous­seet va­roit­ta­vat esi­mer­kit vai pa­rem­pi vies­tin­tä tur­val­li­suus­nä­kö­kul­mis­ta? Sekä pe­las­tus­toi­mi et­tä Met­sä­hal­li­tus ja­ka­vat tur­val­li­suus­tie­tout­ta, jo­hon on hyvä tu­tus­tua en­nen ret­kiä. Esi­mer­kik­si luon­toon.fi-si­vus­tol­la on kat­ta­va Ret­kei­ly­vin­kit-pa­ket­ti, jos­sa käy­dään läpi tur­val­li­suut­ta ai­na ek­sy­mi­ses­tä ja avun kut­su­mi­ses­ta jääl­lä liik­ku­mi­seen, lu­mi­vyö­ryi­hin ja yl­lät­tä­viin sää­o­lo­suh­tei­siin.

Ko­la­rin pe­las­tus­lai­tok­sel­ta myös muis­tu­te­taan, et­tä ret­kei­li­jöi­den on hyvä ret­kiä suun­ni­tel­les­saan is­tua alas ja ar­vi­oi­da re­a­lis­ti­ses­ti, min­ne kan­nat­taa läh­teä, kuin­ka pit­käk­si ai­kaa ja mi­ten va­rau­tua, jos suun­ni­tel­mat me­ne­vät ret­kel­lä uu­sik­si. Pe­las­tus­lai­tok­sen re­surs­sit ovat ra­jal­li­set, ja avun saa­mi­nen maas­toon on usein haas­ta­vaa.

Vaalit puhuttavat

Edel­li­ses­sä Kuuk­ke­lin pää­kir­joi­tuk­ses­sa kir­joi­tin kun­ta­vaa­leis­ta. Use­am­pi va­paa-aja­na­su­kas on sit­tem­min ot­ta­nut yh­teyt­tä, kiin­nos­tu­nei­na pai­kal­lis­ten eh­dok­kai­den vaa­li­tee­mois­ta. Suu­rim­mat huo­le­nai­heet ovat liit­ty­neet kaa­voit­ta­mi­seen il­man sel­vää ko­ko­nais­nä­ke­mys­tä ja sii­hen, ym­mär­re­tään­kö kun­nan päät­tä­vis­sä eli­mis­sä mat­kai­lun mer­ki­tys. On myös poh­dit­tu, mik­si osa päät­tä­jis­tä suh­tau­tuu kriit­ti­ses­ti va­paa-aja­na­suk­kai­siin – ih­mi­siin, jot­ka mak­sa­vat kiin­teis­tö­ve­roa kun­taan.

Mat­kai­li­jat ei­vät tä­kä­läi­sis­sä kun­ta­vaa­leis­sa tie­ten­kään ää­nes­tä, mut­ta näi­tä ky­sy­myk­siä on ai­van ai­heel­lis­ta esit­tää tu­le­vis­sa vaa­li­pa­nee­leis­sa tä­män ke­vään eh­dok­kail­le, tu­le­vil­le päät­tä­jil­le.