– Joko tes­ta­taan? Jani Mo­dig huik­kaa Tomi Sas­sa­lil­le.

Mie­het nap­saut­ta­vat moot­to­rit käyn­tiin, ja ta­sai­nen hu­ri­na täyt­tää Ih­mi­sen Rin­gin, kun 12 met­riä le­veä ja 6,5 met­riä kor­kea val­ko­kan­gas al­kaa hi­taas­ti ko­ho­ta koh­ti tai­vas­ta.

– Hah, se toi­mii! mie­het nau­ra­vat.

– Va­ra­sin ra­ken­ta­mi­seen yh­den päi­vän ja on­ko­han meil­lä men­nyt nyt jo kol­me päi­vää puu­has­tel­les­sa, Jani ker­too.

Jani ja Tomi ovat pait­si Kino Yl­läs -ul­koil­ma­e­lo­ku­va­ta­pah­tu­man pää­or­ga­ni­saat­to­rei­ta, myös rou­daa­jia, tek­ni­koi­ta ja kir­ves­mie­hiä.

– Vii­me vuon­na ta­pah­tu­man ai­kaan oli ai­van sur­kea sää, ja sii­nä ha­jo­si sit­ten val­ko­kan­gas­kin. Tuu­li repi sen rik­ki. Täl­le syk­syl­le on os­tet­tu uu­si vä­hän isom­pi kan­gas. Han­kin­taan saa­tiin tu­kea Suo­men Elo­ku­va­sää­ti­öl­tä, Jani jut­te­lee.

Uu­den kan­kaan myö­tä tuli vä­hän li­sää tou­hut­ta­vaa.

– Täs­sä on nyt pari vins­si­moot­to­ria ja ihan hyvä mää­rä vai­je­ria ja ket­jua. Kan­gas ei enää jää tuul­ten ar­moil­le, vaan sen saa nos­tet­tua en­nen näy­tös­tä ja las­ket­tua näy­tök­sen jäl­keen, Jani sum­maa.

Kotimaisia ennakkoja

En­sim­mäi­nen tes­ti­nos­to oli mie­hil­le iloi­nen yl­lä­tys – suun­ni­tel­ma toi­mi kuin toi­mi­kin käy­tän­nös­sä!

Pari päi­vää myö­hem­min, sun­nun­tai­na 1. syys­kuu­ta uu­del­le val­ko­kan­kaal­le hei­jas­tet­tiin en­nak­ko­e­si­tyk­se­nä ko­ti­mai­nen ko­me­dia, Mie­len­sä­pa­hoit­ta­jan rak­kaus­ta­ri­na.

– Suu­rin osa fes­ta­rin elo­ku­vis­ta on tänä vuon­na en­nak­ko­ja ja en­si-il­to­ja, Jani ker­too.

– Ja pää­o­sa näy­tök­sis­tä on ko­ti­mai­sia, Tomi li­sää.

En­nak­ko­e­lo­ku­vi­na esi­te­tään Mie­len­sä­pa­hoit­ta­jan li­säk­si do­ku­ment­tie­lo­ku­va Pepe, ko­me­dia He­vim­pi reis­su sekä ani­maa­tio Niko ja Myrs­ky­po­ro­jen ar­voi­tus. En­si-il­ta­e­lo­ku­va­na puo­les­taan näy­te­tään his­to­ri­al­li­nen draa­ma Lee, jota täh­dit­tää Kate Wins­let.

Niko ja myrs­ky­po­ro­jen ar­voi­tuk­sen oh­jaa­ja Kari Juu­so­nen saa­puu näy­tök­seen pai­kan pääl­le ker­to­maan elo­ku­vas­taan.

– On hie­noa saa­da myös las­ten ja koko per­heen elo­ku­via nos­tet­tua täl­lä ta­val­la esil­le, Mo­dig iloit­see.

Tä­män vuo­den fes­ta­ri­oh­jel­mas­ta on kar­sit­tu ly­hy­te­lo­ku­vat ja klas­sik­ko­näy­tök­set, jot­ka ei­vät ole ve­tä­neet toi­vo­tus­ti ylei­söä. Kau­hu­näy­tök­sil­le sen si­jaan an­ne­taan mah­dol­li­suus.

– Yö­näy­tök­set ei­vät ole ta­lou­del­li­ses­ti jär­ke­viä, mut­ta ne ovat sel­lai­nen lisä, mitä ai­ka har­vas­sa pai­kas­sa pys­ty­tään tar­jo­a­maan.

Käymällä näytöksissä tuet tapahtumaa

Kino Yl­läk­sen li­pun­myyn­ti on ol­lut jo to­vin käyn­nis­sä ja lip­pu­ja on os­tet­tu­kin. Mie­het kui­ten­kin to­te­a­vat, et­tä suu­rin osa lip­puos­tois­ta teh­dään päi­vää tai pa­ria en­nen elo­ku­vaa tai vas­ta pai­kan pääl­tä.

– Jos sa­maa elo­ku­vaa esi­te­tään use­am­man ker­ran, var­sin­kin pai­kal­li­set va­li­koi­vat näy­tök­sen sää­en­nus­tei­den mu­kaan, Jani us­koo.

Vuo­si sit­ten säät ei­vät to­si­aan koh­del­leet Kino Yl­läs­tä ko­vin lem­pe­äl­lä kä­del­lä. En­sin tuli vet­tä tai­vaan täy­del­tä, sit­ten 15 sent­tiä lun­ta.

Sää on kui­ten­kin ai­na pu­keu­tu­mis- ja asen­ne­ky­sy­mys. Kun on tar­peek­si läm­min­tä ja sa­teen­pi­tä­vää vaa­tet­ta yl­lä, elo­ku­vis­sa kyl­lä pär­jää – ko­ke­mus on vain as­tet­ta ek­soot­ti­sem­pi ja mie­leen­pai­nu­vam­pi.

Jani ja Tomi ovat pai­na­neet jo pari viik­koa pit­kiä päi­viä Ih­mi­sen Rin­gis­sä. Kun fes­ta­rit pyö­räh­tä­vät käyn­tiin, töi­tä teh­dään isol­la tal­koo­jou­kol­la.

– Olem­me ai­na saa­neet ta­pah­tu­maan hy­vin tal­koo­vä­keä, Tomi kiit­te­lee.

– On kiva teh­dä ta­pah­tu­maa isol­la po­ru­kal­la. Sil­loin var­sin­kaan li­pun­myyn­nis­sä ei tule pa­niik­kia, vaik­ka näy­tös ve­täi­si kat­so­mon täy­teen, Jani sa­noo.

Jani ja Tomi ovat joko mo­lem­mat tai ai­na­kin toi­nen mie­his­tä mu­ka­na jo­kai­ses­sa näy­tök­ses­sä.

– Olem­me lä­hin­nä sil­tä va­ral­ta pai­kal­la, et­tä jos ta­pah­tuu jo­tain poik­ke­a­vaa, me tun­nem­me par­hai­ten esi­mer­kik­si tek­nii­kan, Tomi ker­too.

En­si vuon­na Kino Yl­läs juh­lii pyö­rei­tä, kun ta­pah­tu­ma jär­jes­te­tään 20. ker­ran.

– Sin­ne­kin on jo suun­ni­tel­mia, mut­ta niis­tä sit­ten myö­hem­min, Tomi sa­noo sa­la­myh­käi­ses­ti.

– Tar­koi­tus on juh­lia isos­ti ja näyt­tä­väs­ti, mut­ta sitä ei pel­kil­lä tal­koil­la teh­dä, Jani muis­tut­taa.

Kino Yl­läs jär­jes­te­tään Elo­ku­va­ker­ho Na­pa­pii­rin San­ka­rien ja pai­kal­lis­ten yri­tys­s­pon­so­rei­den voi­min. Ta­pah­tu­ma­tu­kea fes­ta­ri ei ole vii­me vuo­si­na saa­nut. Pa­ras tapa tu­kea ta­pah­tu­maa on siis os­taa lip­pu­ja ja käy­dä näy­tök­sis­sä.

Mut­ta jut­te­lut sik­seen, pääs­tän mie­het ta­kai­sin hom­miin.

– Saat­taa­han täs­sä vä­hän hop­pu tul­la, Jani nau­rah­taa.

– Kan­kaan kans­sa on vie­lä te­ke­mis­tä, kai­ut­ti­met pi­tää ha­kea ja tyk­ki tes­ta­ta. Ty­kis­sä oli vä­ri­häi­riö, joka on nyt kor­jat­tu huol­los­sa. Mut­ta toi­mii­ko tyk­ki to­del­la, sen nä­kee vas­ta, kun saam­me tes­tat­tua sen pi­me­ään ai­kaan, mie­het ker­to­vat.