Nämä kuusi vinkkiä on hyvä huomioida, kun metsästät revontulia Lapissa

1. Tähtitaivas on paras mittari

Yl­läs si­jait­see poh­jois­na­paa ym­pä­röi­vän re­von­tu­li­o­vaa­lin ete­lä­reu­noil­la. Ti­las­tol­li­ses­ti tääl­lä voi näh­dä re­von­tu­lia noin kah­te­na yö­nä kol­mes­ta. Tar­vi­taan vain kir­kas täh­ti­tai­vas il­man va­lo­saas­tet­ta ja hyvä nä­ky­mä poh­joi­sen suun­taan.

– Tär­kein asia ei suin­kaan ole ava­ruus­sää­ti­lan­ne. Voi ol­la, et­tei mag­neet­ti­ken­tän mit­tauk­sis­sa näy mi­tään häi­ri­öi­tä. Me saa­tam­me sil­ti näh­dä re­von­tu­lia, So­dan­ky­län ob­ser­va­to­ri­on joh­ta­ja Esa Tu­ru­nen ker­too.

– Tär­kein asia on, et­tä on kir­kas tai­vas ja nä­em­me täh­tiä!

Suo­mes­sa pa­ras paik­ka re­von­tu­lil­le on Kil­pis­jär­vi – siel­lä yöt ovat sel­keim­piä ja re­von­tu­lia voi näh­dä jopa kol­me­na yö­nä nel­jäs­tä. Re­von­tu­lia odo­tel­les­sa voit tut­kia täh­ti­ku­vi­oi­ta täh­ti­kar­tan avul­la – mo­bii­li­so­vel­lus Star Walk Täh­ti­tai­vaal­le on mai­nio apu­vä­li­ne, mi­kä­li pu­he­li­me­si kes­tää kyl­mää.

2. Opettele lukemaan säätä

Re­von­tu­lien­nus­te on näin poh­joi­ses­sa ai­na hyvä. Tär­ke­äm­pää on­kin tun­tea pil­vien liik­keet ja pai­kal­li­nen mik­roil­mas­to – mi­ten pil­vet käyt­täy­ty­vät juu­ri tääl­lä? Pai­kal­lis­sää­en­nus­teis­ta voi tut­kia ai­na­kin sa­de­pil­vien liik­kei­den suun­taa ja ar­vi­oi­da, mil­loin pil­vi­pei­te ra­koi­lee oman ko­din koh­dal­la. Toi­nen vaih­to­eh­to on läh­teä sin­ne, mis­sä tai­vas näyt­tää kirk­kaam­mal­ta.

Toi­saal­ta Esa Tu­ru­nen oh­jeis­taa, et­tei kan­na­ta tui­jot­taa pel­käs­tään sää­en­nus­tei­ta.

– Ei kan­na­ta us­koa sää­en­nus­tei­ta, vaan omia sil­mi­ään. Ja kan­nat­taa val­voa.

Ja voi­han re­von­tu­lia kat­soa myös pil­vien läpi. Tu­ru­nen on tut­ki­nut re­von­tu­lia jo 35 vuot­ta ja va­kuut­taa, et­tä sil­mien tot­tu­es­sa pi­me­ään voi pil­ven läpi erot­taa vih­re­ää.

3. Paras ajankohta on keskiyöllä kevättalvella

Re­von­tu­li­mat­kan ajan­koh­dak­si kan­nat­taa

mie­luum­min suun­ni­tel­la ke­vät­tä kuin syk­syä. Syk­syl­lä on kes­ki­mää­rin pil­vi­sem­pää sää­tä kuin ke­vääl­lä.

– Ke­vät­tal­vi on ta­val­laan pa­rem­pi. Sit­ten huh­ti­kuun lop­pu­puo­lel­la yöt al­kaa ol­la niin vaa­lei­ta, et­tä mah­dol­li­suu­det al­kaa hei­ke­tä, Tie­ra Lai­ti­nen vink­kaa.

Suu­rin vir­he on käy­dä vain kurk­kaa­mas­sa tai­vas­ta – shown al­ka­mi­sai­ka voi vaih­del­la tun­neil­la! Ti­las­tol­li­ses­ti to­den­nä­köi­sin kel­lo­nai­ka näh­dä re­von­tu­lia on kes­kiy­öl­lä ja sitä edel­tä­vä­nä pa­ri­na tun­ti­na.

– Pari kol­me tun­tia en­nen kes­kiy­ö­tä kan­nat­taa aloit­taa ja tun­ti kes­kiy­ön jäl­keen voi men­nä nuk­ku­maan, jos ei mi­tään näy el­lei ole tie­dos­sa jo­tain eri­tyis­tä mag­neet­tis­ta myrs­kyä, Lai­ti­nen neu­voo.

Toi­nen ajan­koh­dal­li­nen seik­ka liit­tyy Au­rin­gon pyö­räh­tä­mi­seen ja ko­ro­nan auk­ko­jen pit­käi­käi­syy­teen: Mi­kä­li au­rin­gon ko­ro­nan au­kos­ta on myrs­kyn­nyt au­rin­ko­tuul­ta päi­vä­nä x Maa­han saak­ka, voi las­kea, et­tä re­von­tu­lia voi­si jäl­leen nä­kyä 27 päi­vän ku­lut­tua, kun Au­rin­ko on taas sa­mas­sa asen­nos­sa.

– Jos ha­lu­aa tä­män pe­rus­teel­la esi­mer­kik­si mat­kan ajan­koh­taa en­na­koi­da niin hyvä. Mut­ta epä­täs­mäl­li­nen tä­mä­kin on. Pie­nem­mät ko­ro­nan au­kot elä­vät yleen­sä 2–3 kier­ros­ta, isom­mat jopa vuo­den, Tie­ra avaa ja ar­vi­oi kui­ten­kin:

– Use­am­min kuin joka toi­nen ker­ta vai­ku­tus tois­tuu.

4. Magneettisuuden häiriöt kielivät revontulista

Re­von­tu­let nä­ky­vät mit­tauk­sis­sa mag­neet­ti­suu­den häi­ri­öi­nä. Il­ma­tie­teen lai­tos te­kee eri puo­lil­la Suo­mea pai­kal­li­sia mag­neet­ti­suus­mit­tauk­sia. Ne ovat mo­bii­li­so­vel­lus­ten tie­to­ja tar­kem­pia tie­to­läh­tei­tä.

Yl­läk­sel­lä voi tark­kail­la Muo­ni­on mit­tau­sa­se­man tie­to­ja Il­ma­tie­teen lai­tok­sen Re­von­tu­let ja ava­ruus­sää -net­ti­si­vul­la (ks. kuva yl­lä).

Re­von­tu­li­har­ras­ta­jat seu­raa­vat usein myös Kp-in­dek­siä. Kun Kp-ar­vo on 5, vas­taa se Il­ma­tie­teen lai­tok­sen käyt­tä­mää G1-luo­kan mag­neet­tis­ta myrs­kyä. Kp pe­rus­tuu mag­neet­ti­siin mit­tauk­siin 13 ob­ser­va­to­ri­os­ta ym­pä­ri maa­il­maa. Vi­ral­li­nen läh­de on Sak­san GFZ Pots­dam. Re­von­tu­liet­si­jän kan­nal­ta ei ole suur­ta mer­ki­tys­tä pu­hu­taan­ko Kp:stä vai G:stä ja on­ko luku var­mas­ti vi­ral­li­nen. Mitä isom­pi Kp tai G, sen pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det re­von­tu­lil­l­le.

5. Sovellusten revontuliennusteet

Mat­ka­pu­he­lin­so­vel­luk­sis­ta voi kat­soa suun­taa an­ta­vaa en­nus­tet­ta. Nii­den tie­dot ei­vät pe­rus­tu yh­tä laa­jaan mit­tau­sai­neis­toon kuin vaik­ka­pa Il­ma­tie­teen lai­tok­sel­la. Tiet­ty­jä pa­ra­met­re­jä ja nii­den muu­tok­sia voi sil­ti ai­van hy­vin seu­ra­ta so­vel­luk­sis­ta­kin.

6. Hiljaisuus voi myös olla merkki

Jos on ol­lut pit­kään hil­jais­ta re­von­tul­ten suh­teen, kan­nat­taa men­nä ulos. Au­rin­ko­tuu­len hiuk­ka­set ei­vät sada suo­raan il­ma­ke­hään, vaan ke­rään­ty­vät Maan var­jo­puo­lel­le. Siel­lä tämä plas­ma ko­kee kiih­dy­tyk­sen, ja jos­sain vai­hees­sa hiuk­ka­set tul­vi­vat Maan mag­neet­ti­ken­tän vii­vo­jen mu­kai­ses­ti koh­ti na­po­ja, re­von­tu­li­o­vaa­lin alu­eel­le. Syn­tyy niin sa­not­tu ali­myrs­ky. Tämä ti­lan­ne on ai­na yl­lät­tä­vä, ja syk­li toi­mii sa­tun­nai­ses­ti. Hiuk­ka­set pur­kau­tu­vat kun pur­kau­tu­vat.

– Sa­tun­nais­ta purs­kaut­te­lua ei pys­ty en­nus­ta­maan, Tie­ra myön­tää.

– Ne nä­ky­vät meil­lä La­pin poh­joi­so­sas­sa, mut­ta ei enää ete­läm­pä­nä, ei ai­na­kaan Ou­lua ete­läm­pä­nä yleen­sä.