Piirustusluokka esittäytyy Galleria Kellokkaassa

– Olem­me kaik­ki tai­tei­li­joi­ta, joil­la on in­to­hi­mo piir­tä­mi­seen. Meil­lä on ol­lut lä­hes joka vuo­si yh­tei­siä näyt­te­lyi­tä, Maa­ria Mär­kä­lä ker­too.

Gal­le­ria Kel­lok­kaas­sa esil­lä ole­van näyt­te­lyn nimi on Piir­tä­mi­sen ra­joil­la.

Mär­kä­lä ja Jari Järnst­röm ovat ke­rän­neet ym­pä­ril­leen kah­dek­san hen­gen ryh­män, joka sai ni­mek­seen Pii­rus­tus­luok­ka. Jo­kai­sen ryh­män tai­tei­li­jan töi­tä on näh­tä­vil­lä näyt­te­lys­sä. Jul­ki­nen piir­tä­mi­nen on oleel­li­nen osa ryh­män toi­min­taa.

Olem­me teh­neet yh­des­sä per­for­mans­si­tai­det­ta, pi­tä­neet kurs­se­ja ja esi­mer­kik­si pii­rus­tus­hii­li­työ­pa­jo­ja, jois­sa val­mis­te­taan pii­rus­tus­hiil­tä kes­ki­ai­kai­sel­la me­ne­tel­mäl­lä, tai­de­maa­la­ri Järnst­röm ker­too.

Ryh­mäs­sä on mu­ka­na ete­lä­suo­ma­lai­sia tai­de­maa­la­rei­ta, ku­van­veis­tä­jiä, graa­fi­koi­ta ja ym­pä­ris­tö­tai­tei­li­joi­ta.

Järnst­röm piir­tää ja maa­laa ih­mi­siä, usein myös elä­väs­tä mal­lis­ta. Hän on teh­nyt näyt­te­lyn ku­vat se­ka­tek­nii­kal­la.

– Piir­tä­mi­nen on kui­ten­kin se asia, jota jo­kai­sen tai­tei­li­jan pi­tää osa­ta teh­dä, Järnst­röm ku­vai­lee.

Monenlaisia maisemia ja taruja

Näyt­te­ly koos­tuu kah­dek­san te­ki­jän hy­vin eri­lai­sis­ta töis­tä.

– Tämä on kuin rai­kas tuu­lah­dus, kun kaik­kien työt ovat täs­sä näyt­te­lys­sä hy­vin eri­lai­sia, ku­va­tai­tei­li­ja Rei­jo Pu­ra­nen tuu­maa.

Hä­nen yk­si­tyis­koh­tai­set piir­rok­sen­sa riip­pu­vat näyt­te­lys­sä Timo Par­ta­sen en­sin mel­ko abst­rak­teil­ta vai­kut­ta­vien puu­te­os­ten vie­rel­lä.

– Kat­so tark­kaan, niis­sä nä­kyy mai­se­mia, Pu­ra­nen ke­hot­taa.

Het­ken kat­so­mi­sen jäl­keen mai­se­mat avau­tu­vat hie­no­piir­tei­si­nä puun pin­nal­ta.

Pel­los­ta syn­ty­jään ole­van Pu­ra­sen työt taas muis­tut­ta­vat sa­tu­kir­jan ku­vi­tus­ta. Niis­sä seik­kai­le­vat eläin­hah­mot ko­vin lap­pi­lai­sen nä­köi­sis­sä mai­se­mis­sa.

– Mi­nua on in­noit­ta­nut ruot­sa­lai­sen Ste­fan Spju­tin ro­maa­ni Staa­lo. Ro­maa­nis­sa ker­ro­taan, mi­ten staa­lot ka­to­si­vat ja pii­lou­tui­vat ih­mi­sil­tä muut­tu­mal­la eläi­mik­si. Ku­va­ni poh­jaa­vat Spju­tin ta­ri­naan.

Yk­si­tyis­koh­tai­sis­sa pii­rus­tuk­sis­sa on taus­tal­la tu­tun­kin nä­köi­siä mai­se­mia.

– Tuo kuva on Je­ris­jär­vel­tä, Pu­ra­nen osoit­taa pii­ru­tus­ta, jos­ta jouk­ko ora­via tii­raa ta­kai­sin.

Te­ok­set ovat hy­vin tark­kaa pii­rus­tus­jäl­keä, kau­an­ko teet yh­tä ku­vaa?

– Te­ke­mi­nen voi vie­dä esi­mer­kik­si pari viik­koa. Se vaa­tii vä­hän it­se­ku­ria ja per­fek­ti­o­nis­mia, Pu­ra­nen nau­rah­taa.

Maa­ria Mär­kä­län te­ok­set ku­vaa­vat Köö­pen­ha­mi­nan sil­hu­et­tia hal­lit­se­vaa voi­ma­lai­tos­ta.

– Kau­pun­ki on kau­neim­mil­laan usein yöl­lä, sil­loin kuin ih­mi­set nuk­ku­vat. Piir­rok­sis­sa­ni on myös öl­jy­vä­riä, sil­lä vas­ta­maa­lat­tu te­ok­se­ni kaa­tui nii­den pääl­le. Se oli kui­ten­kin on­nel­li­nen sat­tu­ma, Mär­kä­lä nau­raa.

Maa­ria Ma­lin-Pöt­ry ker­too piir­tä­vän­sä hii­lel­lä ti­lo­ja ja ai­kaa, jot­ka se­koit­tu­vat hä­nen unis­saan.

– Piir­rus­tuk­sis­sa­ni on to­del­lis­ten ti­lo­jen ku­via, vai on­ko?, hän ky­syy ja ikään­kuin haas­taa kat­so­jan poh­ti­maan nä­ke­mään­sä.

Pet­ra