Tänä päi­vä­nä on vai­kea ku­vi­tel­la, kuin­ka ras­kas­ta 1900-lu­vun al­ku­puo­len sa­vot­ta­e­lä­mä on ol­lut. La­pin tal­ven pauk­ku­pak­ka­sis­sa­kin oli he­rät­tä­vä en­nen ku­kon­lau­lua, kis­kot­ta­va sar­ka­vaat­teet yl­le ja pai­nel­ta­va tuh­din aa­mu­ruo­an jäl­keen met­sä­töi­hin. Va­paa­päi­vis­tä oli tur­ha haa­veil­la, sa­moin omas­ta ti­las­ta. Sa­vot­ta­jät­kät asui­vat tal­ven yh­teis­ma­joi­tuk­ses­sa sa­vot­ta­käm­pil­lä.

Savottakämppä sijaitsee luontokeskuksen edessä, parkkipaikan ja leikkipaikan välissä.

1950-lu­vun alus­sa myös Äkäs­lom­po­lon ym­pä­ris­tös­sä to­teu­tet­tiin iso­ja sa­vot­to­ja. Puu­ta­va­raa tar­vit­tiin so­dan run­te­le­mien ra­ken­nus­ten uu­del­leen ra­ken­ta­mi­seen ja so­ta­kor­vaus­ten mak­sa­mi­seen.

Kä­si­työ­ka­lut, ku­ten pau­na, ve­si­pa­sa, lei­ma­kir­ves, pih­dit, puk­ku­rit ja jus­tee­rit oli­vat ar­ki­päi­vää. Ve­si­pa­sa esi­mer­kik­si oli kol­mes­ta nel­jään met­riin pit­kä tyn­ny­rin muo­toi­nen esi­ne, jo­hon mah­tui vet­tä kol­mes­ta vii­teen kuu­ti­o­ta. Ve­si­pa­sal­la jää­dy­tet­tiin he­vos­pol­ku­ja ja tal­vi­tei­tä liuk­kaam­mik­si, jot­ta suo­men­he­vo­nen jak­soi kis­koa ras­kaan puu­kuor­man. Pau­nan avul­la siir­rel­tiin pui­ta ja lei­ma­kir­veel­lä mer­kit­tiin, ke­nen puis­ta oli kyse.

Tänä päi­vä­nä sa­vo­tat ovat taak­se jää­nyt­tä ai­kaa – vä­hi­tel­len ko­neet kor­va­si­vat har­ti­a­voi­mat. 1960-lu­vun lo­pul­la sa­vot­ta­käm­pät pois­tui­vat ko­ko­naan käy­tös­tä. Sa­vot­ta-ajan­jak­so on kui­ten­kin mer­kit­tä­vä osa La­pin met­sä- ja pai­kal­lis­his­to­ri­aa, ja su­kel­luk­sen tä­hän his­to­ri­aan pää­see te­ke­mään sa­vot­ta­mu­se­os­sa, Yl­läs­tun­tu­rin luon­to­kes­kus Kel­lok­kaan pi­has­sa.

Kel­lok­kaan pi­han sa­vot­ta­kämp­pä on ra­ken­net­tu vuon­na 1995. Mu­se­oon on koot­tu esi­neis­töä met­sä­työn ja kämp­pien his­to­ri­as­ta. Ra­ken­nuk­se­na hir­si­nen sa­vot­ta­mu­seo mal­lin­taa sa­vot­ta­kämp­pää, vaik­ka­kin oi­ke­at sa­vot­ta­käm­pät oli­vat suu­rem­pia. Täs­sä­kin kui­ten­kin on pää­pirt­ti, keit­tiö ja kont­to­ri. Mu­se­on sei­nil­le on ri­pus­tet­tu tau­lu­ja, jot­ka avaa­vat men­nei­tä ai­ko­ja.

Kun sa­vot­ta­mu­seo on kier­ret­ty, on ai­ka siir­tyä si­säl­le Kel­lok­kaa­seen – top­pa­vaa­tet­ta vain vä­hem­mäk­si ja tu­tus­tu­maan näyt­te­lyi­hin ja vi­de­oe­si­tyk­siin, jot­ka vie­vät vie­lä sy­vem­mäl­le pai­kal­li­seen kult­tuu­riin, luon­toon ja elä­mään poh­jo­las­sa.

Kel­lok­kaan koko hen­ki­lö­kun­ta toi­vot­taa si­nut ter­ve­tul­leek­si tu­tus­tu­maan näyt­te­lyi­hin!

Vieraile myös Yllästunturin luontokeskus Kellokkaassa.