Jääl­lä nyt ra­vaa pilk­ki­kan­sa,

kiil­tää uu­det te­rät kai­rois­san­sa.

Ovat ka­la­vei­kot ja -sis­kot kuu­mis­san­sa, kun on pilk­ki­ki­sa juu­ri al­ka­mas­sa.

Vii­mein al­ku­pauk­ku ka­jah­taa

ja jär­ven vas­ta­ran­taa ta­voit­taa

jo ko­va­kun­toi­sim­mat pilk­ki­vä­en. Mutt’ mul­le reu­na lä­hi­ran­nan kais­li­kon ah­ven­ten asuin­paik­ka var­ma on!

Rous­kuu jää kun syn­tyy rei­kä,

koh­ta­si ki­ven kai­ran­te­rä - Ei­kä!

Sa­da­tel­len te­ro­tus­ka­lut esiin kai­van, te­roi­tus on työ­tä tus­kan ja vai­van.

Vii­mein rei­kään pilk­kei­neen pai­nuu täky, mul­le on se loh­dul­li­nen näky. Ny­kii heti va­van kum­mas­ta­kin pääs­tä, ve­dän kook­kaan ah­ve­nen jääl­le pilk­ki­rei­äs­tä.

Noi­ta kun li­sää sai­si tu­si­nan tai kak­si, muut­tui­si voi­ton­toi­ve to­dem­mak­si.

Mon­ta rei­kää kai­raan tur­haan,

niis­tä pik­ku­sint­te­jä vain saan.

Ar­mot­ta vä­he­nee kisa-ai­ka,

pii­naa mies­tä paha ka­la­tai­ka.

Työs­tä käy pik­ku­sint­tien jääl­le veto mul­la lii­an hi­taas­ti kas­vaa ka­la­ke­ko.

Ka­jah­taa jo läh­tö­ran­nan merk­ki­soit­to ja pun­ni­tuk­seen rien­tää jääl­tä ki­saa­jien jouk­ko.

Pai­na­val­ta ka­la­pus­si tun­tuu mul­la – saat­taa sil­lä joku pal­kin­to tul­la.

Mutt’ naa­pu­rin Kal­le, oi­va ka­la­mies var­ma voit­ta­ja on, sen kaik­ki ties.

Myös pal­kin­to­toi­veet suu­rim­man ka­lan sam­mu­vat vuok­si Jul­len hau­en mah­ta­van.

Toi­veis­sa­ni mä vie­lä kyl­lä voit­toon yl­län, on­han en­si vii­kon­lop­pu­na ki­sat naa­pu­ri­ky­län!

Ant­ti Nik­ki­nen