Vanhan herran matka seitsemän tunturin taakse

”Olen hy­vin iä­käs ja vi­rii­li rei­lu sei­ten­kymp­pi­nen ”poh­jis” eli poh­jan­pys­ty­kor­va As­lak, ka­ve­reit­ten ja per­heen kes­ken Ak­su. Pi­ä­sim­pä­hän ek­koo ker­too isän­tä­vä­en mat­kaan lap­piin Yl­läk­sel­le. Mo­nes­ti ne on Yl­läk­sel­lä käy­neet, mut­ta mi­nut ovat jät­tä­neet ko­tia pi­tä­mään pys­tys­sä.

Isän­tä­vä­ki hoki läh­tiis­sä, et­tä nyt pää­sen muk­kaan, mut­ta en tien­nyt, et­tä mi­hin ih­mee­seen sitä ol­laan lä­hös­sä. Lä­hön het­kel­lä isän­tä vei mi­nut ul­ko­tar­haan jääh­ty­mään en­nen hoo­het­kee. Kuun­te­lin tar­has­sa au­ton­pak­kai­lun ää­niä, et­tä joko ne läh­töö ja unoh­taa mi­nut tän­ne.

Sit­ten isän­tä tuli ja haki mi­nut mu­kaan. Tas­sut­te­lin mää­rä­tie­to­ses­ti au­tol­le ja hoin mie­les­sä­ni, et­tä täs­tä kyy­dis­tä en jää, hyp­pä­sin au­ton kyy­tin ja se oli sit­ten me­noa.

Tuo au­tos­sa is­tu­mi­nen käy lui­hin ja yti­miin näin van­hal­la iäl­lä, mut­ta on­neks isän­tä­vä­ki huo­leh­tii mi­nus­ta tosi hy­vin ja piet­tiin use­am­pi py­säh­dys mat­kan var­rel­la. Teki mie­li ran­kut­taa ta­ka­pen­kil­tä: On­ko vie­lä pit­kä mat­ka, mil­lon­ka ol­laan pe­ril­lä?, kun mat­ka vaan kes­ti ja kes­ti.

Na­pa­pii­rin koh­dal­la isän­tä­vä­ki py­säh­ty ja ot­ti pa­kol­li­sen Na­pa­pii­rin yli­tys­ku­van, vaik­ka mi­nä­hän en oo to­tu­tus­ti mik­kään man­ne­kii­ni. Sii­tä se mat­ka jat­ku ja lun­ta ru­pes riit­tä­mään.

Kah­te­lin ta­kaik­ku­nois­ta hie­no­ja vaa­ra­mai­se­mia ja tun­tu­rei­ta, tai­sin­pa jopa tor­kah­too lop­pu­mat­kas­ta.

Kun saa­vut­tiin Yl­läk­sel­le, pi­ä­sin ja­lot­te­le­maan ja tun­sin tas­su­jen poh­jas­sa La­pin kar­ke­an lu­men. Tai­sim­pa muu­ta­man ker­ran kie­riä myös han­ki­ai­sel­la.

Isän­tä­vä­ki ma­joit­tui ihan Äkäs­lom­po­lon yti­meen Yl­läk­sen Yö­puu­hun. Se on ol­lut hei­dän suo­sik­kin­sa vuo­sia ei­kä suot­ta! Kaik­ki pal­ve­lut ihan kä­ve­ly­mat­kan pääs­sä.

Isän­tä­vä­ki ke­hit­ti mo­nen­mois­ta ak­ti­vi­teet­tia vii­kon ajak­si. Ko­ho­koh­ta­na lu­mi­ken­kä­ret­ki Ke­sän­ki­tun­tu­rin kup­pees­sa ole­vaan Tah­ko­ku­run laa­vul­le. Ai et­tä, kun nuo mak­ka­ran­pais­to­het­ket on mi­nun kar­va­kuo­non mie­leen. Is­tun nöy­rä­nä ja sil­mät kii­lu­en isän­nän vie­res­sä, jos sil­tä ir­toi­si muu­ta­ma mak­ka­ran­pa­la­nen mi­nul­le­kin. Kyl­lä­hän siel­tä tai­si muu­ta­ma pa­la­nen ti­pah­taa täl­lä­kin ker­taa ja olin hy­vin mie­lis­sä­ni.

Säät vaih­te­li­vat ai­ka pal­jon vii­kon ai­ka­na. Vä­lil­lä pais­toi au­rin­ko ja vä­lil­lä oli taa­sen pil­vis­tä. Tai­si se lun­ta­kin sa­taa, mut­ta mi­nun paik­ka­tak­ki­a­ni se ei hai­tan­nut.

Isän­tä­vä­ki on pal­jon pu­hu­nut Yl­läk­sen hy­vis­tä la­duis­ta, ei­kä suot­ta. Mi­nä­kin pää­sin ko­ke­maan ne koi­ra­la­tu­jen mer­keis­sä. Voe ma­ho­ton, mit­kä baa­nat pis­tel­lä me­ne­mään suk­sil­la ja juos­ten. Ja pi­ä­sim­pä minä naut­ti­maan kun­non la­tu­kah­vit­kin Vel­hon­ko­dal­la ja Au­rin­ko­tu­val­la. Se tuo­reen mun­kin tuok­su kävi mi­nun kuo­noo­ni ja olin ai­van ve­si­kie­lel­lä, mut­ta on­nek­si isän­näl­lä oli mi­nul­le omat her­kut ja ku­pit mu­ka­na.

Il­tai­sin Äkäs­lom­po­los­sa kä­vel­tä­es­sä huo­mi­on kiin­ni­tin koi­rien jä­te­ros­kik­siin, nii­tä oli ki­van vä­li­mat­kan vä­lein, niin isän­tä­vä­en ei tar­vin­nut pit­kään kan­na­tel­la on­nen­kan­ta­moi­si­a­ni mu­ka­naan.

Kai­kin puo­lin oli erit­täin on­nis­tu­nut ja ren­tout­ta­va loma mei­dän per­heel­lä ja mi­nä­kin nau­tin elä­ke­päi­vis­tä­ni täy­sin tur­kein. Jos vie­lä on in­toa ja kun­to koh­dal­laan niin tu­len kyl­lä uu­ves­taan­kin isän­tä­vä­en mu­ka­na Yl­läk­sel­le lo­mai­le­maan.”

Mus­te­tas­suin,

Ak­su