Minun Lapin lumoukseni sai alkunsa vuonna 1966 Wärtsilä Yhtymän kuntosuorituksen arvonnasta. Arpa suosi ja pääsin Lapin hiihtomatkalle Ylläkselle Äkäslompoloon. Meitä wärtsiläläisiä oli yhdestätoista yksiköstä neljäkymmentä osallistujaa. Matkanjohtajana oli Taalintehtaalta talonmies Hirvonen. Me turkulaiset Posliinitehtaan ja Taalintehtaan osallistujat lähdimme matkaan junalla Turusta Toijalaan, jossa vaihdoimme Helsingistä tulevaan makuuvaunujunaan. Määränpäänä Rovaniemi.
Siellä meitä odotti Helsingin telakan, Arabian Posliinitehtaan ja Kotkan telakan osallistujat. Toijalasta mukaan tuli Nuutajärven lasitehtaan henkilöt. Matka jatkui ja joukkoon liittyivät Vaasan konepajan ja Pietarsaaren valimon väkeä. Näin oli suurin joukko koossa, ja junamatkalla tutustuimme toisiimme. Joensuun lukkotehtaan osallistujat matkasivat omalla autollaan Äkäslompoloon.
Saavuimme aamuvarhain Rovaniemelle, jossa odotti linja-auto. Kiireesti tavarat autoon ja menoksi kohti Lappia. Autossa jaettiin monisteet, ja sitten alkoi laulu raikaa. Aina löytyi joku, jolla oli kertoa hyvä vitsi, ja sitten naurettiin. Matkalla tehtiin monta pysähdystä ja hengenvetoa. Mieleenpainuvaa oli kun tulimme napapiirille – sopulit ulos autosta ja kävelemään ”napapiirin” yli. Tämän jälkeen porukka autoon ja matkanjohtaja toivotti meidät tervetulleiksi Lappiin. Yksi tärkein sanoma oli ”Mitä Lapissa tapahtuu, niin kukaan ei niitä etelässä muista”.
Äkäslompolossa olimme noin kello 13. Vastaanottamassa oli emäntä Anja ja isäntä Evert Kurkkio. He toivottivat meidät tervetulleiksi hymy huulilla ja silmissä iloinen katse. Koska ”Rakkaus kulkee vatsan kautta”, ryhdyimme heti syömään. Arvata saattoi, että pääruoka oli poronkäristystä ja jälkiruokana tarjoiltiin räiskäleet lakkahillolla. Kyllä tämä antoi toivoa, että viikosta tulee mahtava.
Ehdotin ruokailun jälkeen, että kiitetään emäntää laululla ”Paljon kiitoksia, paljon kiitoksia hyvästä ruuasta, paljon kiitoksia”. Tämä laulettiinkin sitten aina ruokailun jälkeen.
Seuraavaksi menimme purkamaan auton ja majoittumaan. Kello 16.30 kaikki halukkaat pääsivät pienelle saunalenkille. Meitä lähti vähän toistakymmentä, joukossa kaksi naista.
Toiset saivat ruveta saunomaan, koska saunaan mahtui vain 6–7 henkeä kerrallaan. Iltapalalla kysyimme emännältä, onko kylässä mitään tanssipaikkaa. Vastaus oli ei. Iltaa vietettiin pienissä ryhmissä.
Aamupalan jälkeen kiskottiin jälleen hiihtovarusteet päälle ja sukset jalkaan ja kokoonnuttiin lähtöön. Vetäjät selvittivät, mikä on päivän ohjelma. Perustettiin neljä eritasoista ryhmää. Ykkönen etenisi vähän reippaammin ja pidemmän matkan noin 25–30 kilometriä ja valloittaa kaksi tunturin huippua. Ryhmien 2, 3 ja 4 matkat ja nopeus olisivat järjestyksessä vähemmän. Vähän tuli ihmetystä matkan pituuksista, mutta heille selvitettiin, että lunta on 50–70 senttiä. Toisin sanoen Wärtsilän ”latukoneet” taapertavat ladut auki. Kun ryhmät liikkuvat eri reittejä, latua syntyy noin 30 kilometriä ensimmäisenä päivänä. Kun viikko hiihdettiin, latua oli avattu noin 50–60 kilometriä.
Muita turistiryhmiä ei juuri viikolle 12 ollut. Juttu kiersi silloin, että kannattaa tulla vasta viikolla 13, kun Wärtsilä on avannut ladut.
Ensimmäisenä päivänä oli aina koulutusta, miten tuntureita noustaan ja eritoten miten lasketaan. Myös kaatumista harjoiteltiin.
Päivän lenkin jälkeen oli aina vuorossa saunominen, ruokailu, vähän tankkaamista ja iltapala. Iltapalalla isäntä Evert kertoi, että nyt pääsisi tutustumaan uuteen Seitapirttiin. Pieni ryhmä kokoontui, ja niin lähdimme kohti tulevaa uutta majoituspaikkaan. Päältä talo oli jo valmis, mutta kun astui sisälle, lattia puuttui. Evert kertoi, että oli ollut vähän muita kiireitä, ja sen takia lattiaa ei ole. Lattialankut olivat kyllä jo odottamassa. Siinä sitten Markku H. jouhi lausumaan, että onko työkalut valmiina? Siihen isäntä ihmettelemään, että miksi. ”No kun tässä olisi reippaita miehiä ja myös yksi kokenut rakennusmies.” Evertti kävi hakemassa meille työkalut, ja homma lähti vauhdilla etenemään. Puolilta yötä hän toi meille syötävää ja juotavaa. Kello näytti kolmea yöllä, kun lähdimme nukkumaan. Näin oli illanviettopaikka valmis.
Aamuruokailuun ilmestyi isäntä paikalle ja alkoi hehkuttaa, että ”olette te kovia poikia”. Samalla hän ilmoitti, että hän tarjoaa illalla jotakin. Porukka ihmettelemään, mitä nyt on tapahtunut. Asiasta ei kerrottu kenellekään ja annettiin porukan ihmetellä. Aamu tuli ja päivän ohjelma vietiin läpi. Joku aina kysyi, että mitä tänään.
Iltapalan tultua herra ilmestyi ja ilmoitti, että kokoonnutaan Seitapirtissä kello 20.30. Me olimme käyneet viimeistelemässä paikan siistiksi ja laittamassa takkaan pienet tulet. Joukko kokoontui, ja isäntä lausui tervehdyssanat. Evert oli erittäin liikuttunut kun tupa oli kunnossa. Matkanjohtaja piti myös puheen, jossa hän painotti Wärtsilä Yhtymän hienoa huomiota henkilökunnan hyvinvoitiin.
Omassa porukassa oli haitarin soittaja, joka säesti, kun lauloimme lapinlauluja. Ennen kuin tanssit aloitettiin, meidän pari poikaa tiesi, että tien toisella puolella on Tampereelta sairaanhoitajia, jotka he kävivät kutsumassa mukaan illanviettoon. Omassa porukassamme kun ei ollut kuin muutama nainen. Sitten pääsimme illan kohokohtaan, kun tanssit aloitettiin. Välillä pidettiin lyhyt tauko ja nautittiinisännän järjestämiä tarjoiluja. Musiikki oli menevää ja tanssijat vauhdissa ja ilta oli ikimuistoinen. Tieto kylässä levisi, ja seuraavana iltana täytyi järjestää ovimikko ja kertoa, että vain kutsutut ovat tervetulleita. Kun tämäkin tieto levisi, laduilla supistiin korvaan, että voinko tulla illalla.
Jokainen seurueestamme kävi viikon aikana valloittamassa kaikki viisi tunturin huippua. Tunturit ovat Ylläs 718 m, Lainio 613 m, Kesänki 535 m, Kukas 480 m ja Kuer 390 m.
Tapana oli, että ensikertalaisille tehdään lapinkaste. Toiset lähtivät aamulla hiihtämään ja muutama henkilö jäi auttamaan isäntää. Tehtävänä oli tehdä suuri kokko ja hiihtää Kastelatu. Iltapalan jälkeen sopulit laittoivat hiihtovarusteet ylleen, sukset jalkaan ja menivät pihalle riviin. Siitä vetäjä lähti ladulle. Ladun varrella oli piilossa muutama lapinnoita, jotka yllättäen pitivät eri eläinten ääniä. Kokolla muu porukka odotti, Anja-emäntä kastejuomamaljan kanssa. Pitkin päivää kyseltiin vanhoilta, että onko hiihto paha ja mitä poronkusta juotetaan. No juoma tehtiin yleensä erilaisista keittiön mausteista. Kyllä maku saatiin sellaiseksi, että tosi pahalta maistui.
Talon emännän ja isännän teot meidän hyvinvointimme eteen eivät unohdu koskaan. Ensiksi he antoivat oman kotiinsa meidän majoituskäyttöömme. tse he menivät navetan ylisille heinien keskelle, jossa oli makuupaikat. Heidän työpäivänsä alkoi kello 05 ja päättyi kello 23, ja apulaisen (sukulaistyttö) työaika oli sama. Naiset työskentelivät keittiössä ja isännän työmaata olivat navetta, polttopuut, lumityöt sekä majoitustilojen ja saunan lämmitys. Saunavedet isäntä haki vesikelkalla järvestä. Evertin kanssa meistä tuli tosi hienot kaverit.
Ei tänä päivänä kukaan tekisi vastaavaa. Tämän minä olen muistanut aina, kun Lapista puhutaan. Mieleeni jäi suuri kunnioitus heitä kohtaa.
Simo Rivala
Retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Näytä lisää
Ylläksen palvelut Katso miltä palveluita Ylläksellä on auki tällä hetkellä, hae palveluita sijainnin mukaan
Ylläksen retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Ylläksen bussiyhteydet Katso lentokenttäbussien, junabussien ja skibussinaikataulut kätevästi Kuukkelista.
Ylläksen sää Katso sääennuste tälle päivälle tai tulevalle viikolle kätevästi Kuukkelin sivuilta ja lue samalla lisää artikkeleita Ylläksen säästä.