South Poin­tin en­si­a­pu­huo­neen sei­näl­lä on iso rin­ne­kart­ta, jos­sa nä­kyy noin puo­let Le­vin rin­teis­tä. Kart­taan on pai­net­tu kak­si vih­re­ää nup­pi­neu­laa, toi­nen kaak­kois­rin­tei­den ala­pää­hän, toi­nen lä­hem­mäs South Poin­tia.

– Vih­re­ät nup­pi­neu­lat tar­koit­ta­vat lie­vää on­net­to­muut­ta, Levi Ski Re­sor­tin rin­ne-en­si­a­vun vas­tuu­hoi­ta­ja Mari Buck­man esit­te­lee.

– Täl­le kau­del­le kyl­lä tai­taa ol­la jo use­am­pi ta­pa­tur­ma kuin vain kak­si, hän tuu­mai­lee.

– Ai­na ei muis­ta lait­taa nup­pi­neu­laa.

Pur­kis­sa on myös pu­nai­sia ja mus­tia nup­pi­neu­lo­ja – nii­tä ikä­väm­piä ta­pauk­sia var­ten.

– Joka kau­si sat­tuu joku pik­kui­sen va­ka­vam­pi ta­pa­tur­ma, jos­ta asi­ak­kaal­le jää py­sy­vä vam­ma tai edes­sä on pit­kä kun­tou­tus, mut­ta ta­pa­tur­mas­ta joh­tu­vaa kuo­le­man­ta­paus­ta ei ole koko mi­nun ura­ni ai­ka­na Le­vil­lä ol­lut, ja mi­nul­la tu­lee tam­mi­kuus­sa 20 vuot­ta tääl­lä täy­teen.

Nuppineuloilla merkitään rinnekarttaan, missä on tapahtunut ja kuinka vakava onnettomuus.

Se on kui­ten­kin var­maa, et­tä nup­pi­neu­lo­jen mää­rä rin­ne­kar­tas­sa kas­vaa: tal­vi­kau­den ai­ka­na koko las­ket­te­lu­kes­kuk­sen rin­ne­a­lu­eel­la ta­pah­tuu noin 750 ta­pa­tur­maa, jois­sa käy­dään pai­kan pääl­lä. Kä­vi­jä­mas­soi­hin suh­teu­tet­tu­na se on tie­ten­kin mel­ko koh­tuul­li­nen mää­rä. Työn­te­ki­jöi­tä en­si­a­vus­sa on yh­dek­sän, koko komp­pa­ni­aa joh­ta­va Mari mu­kaan lu­kien.

– Osa työn­te­ki­jöis­täm­me py­syy kau­des­ta toi­seen, osa tu­lee uu­si­na. Palk­kaam­me sai­raan­hoi­ta­jia, en­si­hoi­ta­jia ja en­si­hoi­toon suun­tau­tu­nei­ta lä­hi­hoi­ta­jia. Mi­nun li­säk­se­ni meil­lä on myös toi­nen va­ki­tui­nen. Ke­säl­lä­kin riit­tää töi­tä. Sil­loin teh­dään esi­mer­kik­si kou­lu­tuk­sia, ja on­han meil­lä au­ki Bike Park ja muut ke­sän rin­ne­toi­min­not.

Kiireinen joulusesonki

Tal­vi­kau­den al­ku­puo­li vi­li­see ul­ko­maa­lai­sia mat­kai­li­joi­ta. Jou­lun py­hien ai­kaan myös ko­ti­mai­set löy­tä­vät tien­sä tun­tu­riin.

– Ul­ko­maa­lai­set ovat kyl­lä pe­las­ta­neet al­ku­kau­den. Il­man hei­tä oli­si tosi hil­jais­ta, Mari to­te­aa.

Hä­nen mu­kaan­sa ul­ko­maa­lai­set mat­kai­li­jat ei­vät ole sen ta­pa­tur­ma-alt­tiim­pia kuin ko­ti­mai­set mat­kai­li­jat­kaan. Vam­mat to­sin ovat eh­kä hie­man eri­lai­sia.

– Al­ku­kau­des­ta liik­keel­lä on pal­jon sel­lai­sia ih­mi­siä, jot­ka ei­vät ole var­si­nai­ses­ti tul­leet tän­ne las­ket­te­le­maan. He ovat kat­so­neet net­ti­ka­me­ras­ta vii­me vuon­na, et­tä tääl­lä oli han­get kor­ke­at nie­tok­set – sin­ne siis. He ha­lu­a­vat ko­kea jou­lun ja po­rot ja hus­kyt ja kel­kat ja kai­ken. Sit­ten kun ky­läl­lä on nä­ky­väl­lä pai­kal­la las­ket­te­lu­mah­dol­li­suus, he läh­te­vät ko­kei­le­maan si­tä­kin. Osa ot­taa tun­te­ja, osa me­nee omi­neen. Kun ta­pa­tur­mia ta­pah­tuu, ne ovat usein hi­taas­ta vauh­dis­ta sat­tu­nei­ta kaa­tu­mi­sia ja niis­tä seu­ran­nei­ta ve­näh­dyk­siä ja peh­myt­ku­dos­vau­ri­oi­ta.

Poik­keuk­sen tä­hän te­ke­vät tie­ten­kin al­ku­kau­den alp­pi­hiih­tä­jät.

– Vauh­ti­la­jien har­joit­te­li­joil­la ovat vauh­dit omaa luok­kaan­sa. Läh­tö­koh­tai­ses­ti se on niin, et­tä jos nämä, jot­ka la­jia har­ras­ta­vat, kaa­tu­vat, heil­le sit­ten ihan oi­ke­as­ti sat­tuu.

Vie­lä jou­lu­kuun alus­sa Le­vil­lä on ko­et­tu reip­pai­ta säi­den vaih­te­lui­ta. Haas­tat­te­lu­päi­vän aa­mu­na läm­pö­ti­la ki­pu­si vii­teen plus­sa-as­tee­seen ja tai­vaal­ta tih­kut­ti vet­tä. Se tie­ten­kin nä­kyy rin­teis­sä.

– Jos rin­ne on jäi­nen ja liu­kas ei­vät­kä tai­dot rii­tä, las­ki­jat ym­mär­tä­vät tul­la pois. Ny­ky­päi­vä­nä on kyl­lä pal­jon ää­ri­o­lo­suh­tei­ta. On sel­lai­sia ko­via tuu­li­jak­so­ja ja ko­via py­ry­jak­so­ja. Kum­mal­li­si­na vuo­de­nai­koi­na kum­mal­li­sia säi­tä, Mari poh­tii.

South Pointilla on keltaiset sauvat, Zero Pointilla mustat. ”Näin tiedämme aina, kumpaan pisteeseen sauvat kuuluvat”, Mari Buckman esittelee.

Kun jou­lu­kuus­sa Le­vil­le vir­taa brit­te­jä, al­ku­vuo­des­ta kä­vi­jä­kun­ta on enem­män kes­kie­u­roop­pa­lais­ta.

– Hol­lan­ti, Bel­gia, Alp­pi­maat yleen­sä­kin, Mari sa­noo.

– He työl­lis­tä­vät mei­tä ai­ka vä­hän, he ovat tai­ta­via las­ki­joi­ta.

Suo­ma­lais­ten mat­kai­li­joi­den kau­si start­taa var­si­nai­ses­ti vas­ta hiih­to­lo­ma­vii­koil­ta.

– Hiih­to­lo­ma­vii­kot ovat tie­ten­kin meil­le kii­reis­tä ai­kaa, eten­kin Sout­hin puo­lel­la, jos­sa au­ke­aa eri­tyis­suo­ri­tus­pai­kat. Lap­set ovat kyl­lä on­nek­si ra­ken­teel­taan elas­ti­sem­pia, kär­si­vät muk­sah­te­lua enem­män kuin ai­kui­set, Mari hy­mäh­tää.

Tilanteen mukaan

Mut­ta mitä sit­ten ta­pah­tuu, kun to­del­la ta­pah­tuu? Mi­ten apua saa hä­ly­tet­tyä ja kuin­ka pian apu löy­tää asi­ak­kaan luok­se?

– Rin­ne-en­si­a­pu on ja­et­tu kah­teen alu­ee­seen: Zero Point hoi­taa toi­sen puo­len, South Point toi­sen. South Poin­tin alue on Zero Poin­tin alu­et­ta huo­mat­ta­vas­ti kii­rei­sem­pi, vaik­ka Zero Poin­tin alue on hie­man laa­jem­pi. South Poin­tin hoi­to­a­lue kat­taa rin­teet 7, 7b, 8, 9 ja West, Mari näyt­tää kar­tas­ta.

Meil­lä on mo­lem­mil­le puo­lil­le oma rin­ne-en­si­a­pu­nu­me­ron­sa, jot­ka lu­ke­vat muun mu­as­sa rin­ne­kar­tas­sa, Mari ker­too ja nap­paa kän­ny­kän kä­teen­sä.

– Jo­kai­sen Le­vil­le tu­le­van kan­nat­taa la­da­ta pu­he­li­meen­sa Levi-so­vel­lus, hän esit­te­lee kän­nyk­kän­sä ruu­tua.

– Tän­ne kun se­laa si­vun lop­puun, tääl­lä on pai­ni­ke “Soi­ta rin­ne-en­si­a­puun”. Se on no­pein ja hel­poin tapa saa­da mei­hin yh­teys. Li­säk­si tääl­lä on rin­ne­kart­ta, joka ker­too si­jain­ti­si, jos olet an­ta­nut so­vel­luk­sel­le lu­van si­jain­ti­tie­toi­hin.

Kun rin­ne-en­si­a­pu saa hä­ly­tyk­sen, hoi­ta­ja ja kul­jet­ta­ja läh­te­vät mat­kaan.

– Meil­lä on his­si­huol­lon puo­lel­la 13 työn­te­ki­jää, jot­ka ovat am­mat­ti­lai­sia moot­to­ri­kel­kan ja reen kul­jet­ta­mi­ses­sa.

Kun rinteeseen tarvitaan ensiapua, maytkaan lähtee kuljettaja ja ensiaputiimin työntekijä

Mari Buckman esittelee kelkkaa, jolla loukkaantuneet haetaan pois tunturista.

Apu on asi­ak­kaan luo­na kes­ki­mää­rin seit­se­mäs­sä mi­nuu­tis­sa. Var­si­nai­sia hoi­to­toi­men­pi­tei­tä ei teh­dä tun­tu­ris­sa el­lei kyse ole esi­mer­kik­si ve­ren­vuo­don ty­reh­dyt­tä­mi­ses­tä tai el­vyt­tä­mi­ses­tä.

– El­vy­tys­ti­lan­teet ovat usein sy­dän­pe­räi­siä.

Louk­kaan­tu­nut tuo­daan en­si­a­pu­pis­teel­le kel­kan kyy­dis­sä. Kel­kas­sa on nos­toa var­ten paa­rit ja tu­en­taa var­ten las­tat. Mari esit­te­lee moot­to­ri­kel­kan pe­rään kiin­ni­tet­tyä kelk­kaa.

– Kam­min kans­sa on käy­tän­nös­sä mah­do­ton liik­kua rin­tees­sä, kelk­ka on toi­mi­vin rat­kai­su. Nämä kaik­ki pei­tot, reen pääl­li­set ja hu­put mit­to­jen mu­kaan on val­mis­ta­nut pai­kal­li­nen te­ki­jä Rau­ha­las­ta. Tän­ne mah­tuu isom­pi­kin ih­mi­nen, Mari sa­noo ja avai­lee reen pääl­li­siä.

En­nen kul­jet­ta­mis­ta en­si­hoi­to­tii­mi te­kee hoi­don tar­peen ar­vi­on. Jos ky­sees­sä on hen­gen­vaa­ra, ti­lan­net­ta koor­di­noi­daan hä­tä­kes­kuk­sen kans­sa.

– Jos taas ky­sees­sä on lie­vem­pi louk­kaan­tu­mi­nen, asi­ak­kaan kans­sa ote­taan het­ki hap­pea ja mie­ti­tään, mitä asi­a­kas ha­lu­aa seu­raa­vak­si teh­dä.

Täl­lai­sis­sa ta­pauk­sis­sa vaih­to­eh­dot ovat joko ter­veys­kes­kus tai jom­pi­kum­pi pai­kal­li­sis­ta lää­kä­ri­a­se­mis­ta.

– Asi­a­kas ei ai­na vält­tä­mät­tä tie­dä, mitä hä­nen va­kuu­tuk­sen­sa kat­ta­vat. Nii­tä sit­ten sel­vi­tel­lään kai­kes­sa rau­has­sa yh­des­sä.

Mari ker­too, et­tä suu­rim­mal­la osal­la on va­kuu­tuk­set kun­nos­sa, jol­loin yk­si­tyi­nen lää­kä­ri­a­se­ma on hel­poin va­lin­ta.

– Oi­ke­as­taan vain opis­ke­li­jai­käi­set, pe­säs­tä vas­ta len­tä­neet, ovat sel­lai­nen ryh­mä, jol­la va­kuu­tuk­sia ei vält­tä­mät­tä ole.

Mari ko­ros­taa, et­tä hä­nen tii­min­sä teh­tä­vä on pi­tää pai­ne pois­sa jul­ki­ses­ta en­si­hoi­dos­ta – am­bu­lans­sia ei vai­va­ta tur­han­päi­ten.

– Isol­la alu­eel­la on kol­me am­bu­lans­sia se­son­gil­la. Ei siis vas­taa tar­koi­tus­ta, et­tä am­bu­lans­si siir­tää nilk­ka­mur­tu­maa kuu­tos­his­sil­tä lää­kä­ri­a­se­mal­le.

Zero Poin­til­ta asi­a­kas saa­te­taan kul­jet­taa moot­to­ri­kel­kal­la yk­si­tyi­sel­le lää­kä­ri­a­se­mal­le, mut­ta South Poin­til­ta asi­ak­kai­ta ei kos­kaan kul­je­te­ta eteen­päin.

– Jos tääl­tä läh­ti­si kul­jet­ta­ja-hoi­ta­ja­pa­ri kel­kal­la käy­mään mut­kan toi­sel­la puo­lel­la tun­tu­ria, mei­dän tär­kein paik­ka oli­si tun­nin tyh­ji­ös­sä. Tääl­tä läh­de­tään vain omil­la kyy­deil­lä, tak­sil­la tai am­bu­lans­sil­la.

Tulethan toistekin

Vaik­ka louk­kaan­tu­nut on ai­na rin­ne-en­si­a­vun toi­min­nan kes­ki­ös­sä, ei per­het­tä­kään unoh­de­ta krii­sin kes­kel­lä.

– Ta­pa­tur­ma on usein sel­lai­nen, et­tä sii­nä loma lop­puu kuin sei­nään. Se on odot­ta­ma­ton ja äkil­li­nen krii­si, ja se vai­kut­taa mo­nes­ti tosi pal­jon koko seu­ru­ee­seen. Mei­dän kuu­luu ym­mär­tää se ja aut­taa koko po­ruk­kaa. Lo­man pe­las­ta­mi­nen on yk­si mei­dän teh­tä­vis­täm­me.

Rin­ne-en­si­a­vun ei tar­vit­se teh­dä tu­los­ta. Ky­sees­sä on pro­fii­lia nos­ta­va yk­sik­kö.

– Toi­sin kuin ter­veys­kes­kuk­ses­sa ja sai­raa­las­sa, jos­sa toi­vo­taan, et­tei asi­ak­kaan tar­vit­se tul­la ta­kai­sin, meil­le tär­kein­tä on, et­tä ta­pa­tur­mas­ta huo­li­mat­ta asi­a­kas tu­li­si tois­te­kin Le­vil­le. Hoi­dam­me asi­at niin hy­vin, et­tä vaik­ka on käy­nyt ikä­väs­ti, asi­ak­kaal­le jää tun­ne, et­tä meil­tä hän sai apua.

Mari viih­tyy työs­sään ja ke­huu Levi Ski Re­sor­tin en­si­a­pu­tii­miä.

– Työs­ken­te­lym­me on hy­vin har­joi­tel­tua, su­ju­vaa ja hie­no­va­rais­ta.

Myös yh­teis­työ jul­ki­sen en­si­hoi­don ja alu­een yk­si­tyis­ten lää­kä­ri­a­se­mien kans­sa on su­ju­vaa. Se, mi­ten La­pin sai­raan­hoi­to­pii­rin muut­tu­mi­nen hy­vin­voin­ti­a­lu­eek­si vai­kut­taa rin­ne-en­si­a­puun, on vie­lä tun­te­ma­ton­ta maa­pe­rää.

– Ta­pah­tui mitä ta­han­sa, me eläm­me ti­lan­teen mu­kaan – muu­tum­me, muok­kau­dum­me, kou­lut­tau­dum­me ja py­rim­me ke­hit­tä­mään omaa am­mat­ti­tai­to­am­me ja yri­tyk­sen toi­min­ta­mal­le­ja asi­ak­kaan par­haak­si, Mari lin­jaa.