Mitä kuukkelin maha sanoo ihmisruuasta?

Lin­tu­jen ruu­an­su­la­tus­jär­jes­tel­mä on hie­man eri­lai­nen kuin ih­mi­sil­lä, mut­ta tar­peek­si sa­man­lai­nen, et­tei nor­maa­lil­la ih­mis­ruu­al­la voi ai­heut­taa va­hin­koa.

Tal­vel­la kuuk­ke­li kai­paa ruo­ka­va­li­ol­taan lä­hin­nä ener­gi­aa. Suu­ria vaa­ti­muk­sia ra­vin­tei­den tai pro­tei­i­nin saan­nin suh­teen ei ole. Ener­gi­an­läh­teek­si käy­kin ai­van hy­vin niin mak­ka­ra, lei­pä kuin kek­si­kin.

Gril­li­mak­ka­ran an­ta­mi­nen kuuk­ke­lil­le hir­vit­tää suo­lan ja ras­van suh­teen, mut­ta se ei ole­kaan niin pa­has­ta kuin luu­li­si. Lin­tu­jen ve­res­sä on lä­hes sama suo­la­pi­toi­suus kuin meil­lä, jo­ten nor­maa­li­suo­lai­nen mak­ka­ra pie­ni­nä mää­ri­nä ei ole ko­vin vaa­ral­lis­ta. Li­säk­si ras­vas­ta kuuk­ke­li saa pal­jon ener­gi­aa, ja on­han jois­sain mak­ka­rois­sa hie­man pro­tei­i­ni­a­kin.

Myös so­ke­ri­pi­tois­ten herk­ku­jen an­ta­mi­nen on ihan sal­lit­tua, jos nyt ei puh­tai­ta so­ke­ri­pa­lo­ja sen­tään tyr­ky­tä.

Li­sä­ai­neet­kaan ei­vät saa lin­nun sys­tee­miä se­kai­sin, mut­ta nit­raat­ti voi ol­la suu­ri­na mää­ri­nä hai­tal­lis­ta. Eli voi­mak­kaas­ti vär­jät­tyä li­haa kan­nat­taa vält­tää.

Voi­mak­kaas­ti suo­lat­tu­ja ruo­kia, ku­ten sip­se­jä, ei myös­kään kan­na­ta an­taa lin­nuil­le. Ei­hän run­sas suo­la ole meil­le­kään hy­väk­si, sama sään­tö pä­tee niil­le. Jos kuuk­ke­li syö ko­vin suo­lais­ta vä­li­pa­laa, sil­le tu­lee jano. Tal­vel­la ja­non ty­reh­dyt­tä­jäk­si on tar­jol­la vain lun­ta. Kyl­mä lumi jääh­dyt­tää lin­nun ke­hoa, mikä taas li­sää ener­gi­an­tar­vet­ta.

Poikasille vain kunnon metsäruokaa

Oleel­lis­ta kuuk­ke­lien ruo­ka­va­li­os­sa on, et­tä ne saa­vat tär­ke­äs­sä kas­vu­vai­hees­sa mah­dol­li­sim­man ra­vin­ne­pi­tois­ta ruo­kaa. Poi­ka­sil­le ei pidä an­taa ih­mi­sen eväi­tä. Pe­si­mä­ai­kaan kuuk­ke­li ei enää ha­e­kaan tau­ko­pai­koil­ta ruo­kaa. Ar­ka­na pe­si­jä­nä se hoi­taa poi­ka­si­aan sy­väl­lä met­säs­sä. Poi­kas­ten pää­ra­vin­toa ovat ke­vään en­sim­mäi­set hyön­tei­set. Kuuk­ke­lin “ko­ti­ruo­ka” koos­tuu hyön­teis­ten li­säk­si mar­jois­ta, sie­me­nis­tä, raa­dois­ta ja jon­kin ver­ran mui­den lin­tu­jen poi­ka­sis­ta – kai­kes­ta mitä met­säs­sä voi syö­dä.

Kuuk­ke­li on paik­ka­lin­tu, joka viet­tää re­vii­ril­lään ke­sät tal­vet. Pa­ri­suh­teen kuuk­ke­li sol­mii iäk­si, ja poi­ka­set voi­vat pyö­riä ja­lois­sa vie­lä seu­raa­van ke­vään poi­ku­ee­seen as­ti. Kun met­säs­sä tör­mää ute­li­aa­seen kuuk­ke­li­po­ruk­kaan, ovat ne to­den­nä­köi­ses­ti yh­tä per­het­tä.

Tau­ko­pai­koil­la sen si­jaan saat­taa ol­la yk­si­löi­tä muu­al­ta­kin. Kun ruo­kaa on pal­jon tar­jol­la, ei re­vii­i­rin­hal­ti­joil­la ole pai­net­ta ajaa kil­pai­li­joi­ta pois.

Kuuk­ke­lien ruok­ki­mi­nen omil­la eväil­lä on siis täy­sin sal­lit­tua! To­sin lin­nuil­le tar­koi­te­tut sie­me­net ja ta­li­pal­lot ovat pa­rem­pi vaih­to­eh­to. Mut­ta kuuk­ke­lei­den to­del­li­set uhat ovat ihan muu­al­la kuin ruu­an ta­sos­sa. Met­sien pirs­tou­tu­mi­nen ja van­ho­jen met­sien hä­vi­ä­mi­nen on niil­le pal­jon isom­pi on­gel­ma, kuin mak­ka­ran nit­raat­ti­pi­toi­suus.

Mint­tu