– On­nis­tu­nut ko­ke­mus läh­tee ret­ki­koh­teen va­lin­nas­ta. Mie­ti, mitä ha­lu­at näh­dä ja ko­kea. Mai­se­mia, help­poa saa­vu­tet­ta­vuut­ta vai ken­ties rau­haa ja yk­si­no­loa? Mu­ka­vuu­sa­lu­et­ta voi laa­jen­taa vä­hi­tel­len, erä­o­pa­so­pis­ke­li­ja Suvi Kos­ke­la vink­kaa.

Kan­nat­taa myös har­ki­ta, läh­tee­kö yk­sin vai ka­ve­rin kans­sa. Ai­kuis­ta­kin saat­taa al­kaa pe­lot­taa yk­sin met­säs­sä, kun nuk­ku­maan­me­no­ai­ka lä­hes­tyy. Var­sin­kin jo ret­kei­ly­ko­ke­mus­ta omaa­van ka­ve­rin seu­ras­sa pää­see hel­pom­mal­la, kun kaik­kea ei tar­vit­se ope­tel­la kan­ta­pään kaut­ta.

Koskela sanoo, että pahin virhe, minkä retkeilijä voi tehdä, on se, ettei kunnioita luontoa.

Vii­mei­sin telt­ta­yö­ko­ke­muk­se­ni on noin 25 vuo­den ta­kaa, mut­ta muis­ti­ku­vat ei­vät ole vuo­sien saa­tos­sa haa­lis­tu­neet. Serk­ku­jen pi­haan pys­ty­te­tys­sä har­ja­tel­tas­sa yö­vyt­tiin nel­jän ser­kuk­sen voi­min, ja epä­on­nek­se­ni nu­kuin koko yön pää ala­mä­keen. Kyl­mä, nih­keä ja nuu­tu­nut ovat sa­nat, joil­la ku­vai­li­sin lap­suu­den telt­tai­lu­muis­toa.

On ai­ka muut­taa ko­ke­mus­ta. Täl­lä ker­taa olen val­mis­tel­lut ret­keä etu­kä­teen. Ai­on nuk­kua yk­sin kah­den hen­gen tun­ne­li­tel­tas­sa, jon­ka pys­ty­tys­tä olen har­joi­tel­lut jo en­nen ret­keä. Nu­kuin­pa yh­den yön mö­kin te­ras­sil­la­kin, ja tes­ta­sin ma­kuu­pus­sin ja -alus­tan läm­pö­ar­vot. Nii­den pi­täi­si riit­tää, tu­le­van yön alim­mak­si läm­pö­ti­lak­si on en­nus­tet­tu 13 as­tet­ta.

Eroosiota ja ukkosen uhkaa

Yh­den yön ret­kem­me koh­teek­si va­li­koi­tuu ma­ta­lan kyn­nyk­sen Äkäs­sai­vo, joka si­jait­see Muo­ni­os­sa. Hel­tei­sen päi­vän il­ta on läm­min ja rink­ka al­kaa no­pe­as­ti hi­os­taa sel­kää, kun kul­jem­me ki­vik­kois­ta pol­kua koh­ti jyh­ke­ää Sei­ta­pah­taa ja Äkäs­sai­voa. Ohi­tam­me kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­ses­ti ar­vok­kaat suo­je­lu­koh­teet ja nou­sem­me por­taat Äkäs­sai­von ko­dal­le.

– Mikä on hyvä telt­ta­paik­ka? tie­dus­te­lee tu­le­va erä­o­pas.

Skan­naan kat­seel­la­ni ko­dan ym­pä­ris­töä. Nuo­ti­o­paik­ka, huus­sit, puu­va­ras­to, ris­tei­le­viä pol­ku­ja ja pää­o­sin ta­sais­ta ja kui­vaa kan­gas­maas­toa. Het­ken ih­me­tel­ty­ä­ni huo­maan ta­sai­sen koh­dan, joka erot­tuu hiu­kan ku­lu­nee­na muus­ta maas­tos­ta. Suun­taan tut­ki­maan paik­kaa lä­hem­min, hy­väl­tä näyt­tää – ei ki­viä, juu­ria tai kuop­pia. Suvi vah­vis­taa epäi­lyk­se­ni: täs­sä on telt­tail­tu en­nen­kin, ja kos­ka em­me ha­lu­aa ku­lut­taa herk­kää luon­toa enem­pää, käy­täm­me jo ole­mas­sa ole­via telt­ta­paik­ko­ja.

Äkässaivo on helppo retkikohde, jonka lähelle pääsee autolla. Kota antaa suojaa, jos sää käy yön aikana hankalaksi.

Muista aina retkeillessäsi tarkistaa, missä teltan saa pystyttää.

Kes­ken tel­tan pys­ty­tyk­sen kuu­luu etäis­tä ko­li­naa. Ci­ty­ret­kei­li­jän en­sim­mäi­nen aja­tus on, et­tä lä­hei­sel­lä Aa­ke­nuk­sen­tiel­lä ry­mis­te­lee kuor­ma-au­to, ja jat­kan tyy­nes­ti kii­lo­jen pai­na­mis­ta peh­me­ään maa­pe­rään.

– Se oli muu­ten uk­ko­nen. Toi­vot­ta­vas­ti se ei ole tu­los­sa tän­ne päin, kom­men­toi Suvi ja tä­hyi­lee pil­viä.

Au­rin­ko pais­taa ja lep­pä­lin­tu lau­laa, ei­kä pai­nos­ta­vas­ta il­mas­ta ole tie­to­a­kaan. No­pe­as­ti vaih­tu­vat säät ovat kui­ten­kin enem­män sään­tö kuin poik­keus, ja tut­kai­lem­me sää­en­nus­tei­ta eri net­ti­pal­ve­luis­ta.

– Jos se tu­lee pääl­le, me voim­me men­nä suo­jaan ko­taan. Tuu­len­puus­kat saat­ta­vat kui­ten­kin kaa­taa pui­ta tai ir­rot­taa ok­sia, jot­ka voi­vat va­hin­goit­taa telt­to­ja.

En­nus­teet lu­paa­vat uk­kos­ta Ko­la­rin kir­kon­ky­läl­le, ja jy­ri­nä py­syt­te­lee vai­me­a­na. Ru­koi­len ret­kei­ly­ju­ma­lia, et­tä il­ta jat­kui­si yh­tä lep­poi­san au­rin­koi­se­na kuin tä­hän­kin as­ti. Olem­me siir­tä­neet ret­keä jo ker­taal­leen uk­kos­ten vuok­si, ei­kä pa­luu au­tol­le hou­kut­te­le.

Kaikin aistein

Suvi an­taa hy­väk­sy­tyn ar­vo­sa­nan tel­tal­le­ni, vii­meis­te­lee si­vu­ki­ris­tyk­set ja tar­kas­taa kii­lat.

– Kan­nat­taa las­kea, kuin­ka mon­ta kii­laa lait­taa maa­han. Vä­lil­lä telt­ta­pai­koil­la nä­kee maa­han unoh­tu­nei­ta kii­lo­ja. Toi­nen asia, jota lei­ri- ja tu­len­te­ko­pai­koil­la nä­kee, ovat avo­tu­let met­sä­pa­lo­va­roi­tuk­sen ai­ka­na.

Tä­nään va­roi­tuk­sia ei ole, ja teem­me pie­net tu­let. Hiil­los­ta odo­tel­les­sa on ai­kaa naut­tia kai­kin ais­tein ke­säil­lan rau­has­ta: peh­me­äs­tä il­ta-au­rin­gon va­los­ta män­ty­jen run­goil­la, kan­gas­met­sän tuok­sus­ta, käen ku­kun­nas­ta ja lep­pe­äs­tä tuu­len­vi­rees­tä ihol­la.

Ma­ku­ais­tia pää­sem­me vi­rit­te­le­mään pu­ros­ta ha­e­tul­la ve­del­lä ja nuo­ti­o­ba­naa­neil­la. Hiil­lok­sen läm­mös­sä kyp­sy­nyt, fo­li­oon kää­rit­ty ba­naa­ni kät­kee si­säl­leen her­kul­li­sen suk­laa­si­suk­sen.

– Varo, se on kuu­maa! va­roit­taa Suvi, mut­ta pol­tan sil­ti suu­ni, kos­ka en mal­ta odot­taa her­kun jääh­ty­mis­tä.

Ener­gi­a­pi­toi­nen il­ta­pa­la pi­tää läm­pi­mä­nä, kun on ai­ka köm­piä yö­puul­le. Jos­kin tänä yö­nä ma­kuu­pus­sis­sa ei tar­vit­se hy­tis­tä. Toi­sin oli Su­vin tä­män ke­sän en­sim­mäi­se­nä telt­ta­yö­nä.

– He­rä­sin use­aan ker­taan yöl­lä pa­lel­len. Se oli to­del­la epä­miel­lyt­tä­vää. Poh­joi­sen ke­säs­sä yö­läm­pö­ti­lat saat­ta­vat yl­lät­tää ja las­kea nol­lan tun­tu­maan, ei­kä kos­tea il­ma pa­ran­na ti­lan­net­ta. Ma­kuu­pus­sin läm­pö­ar­vo­jen kans­sa kan­nat­taa­kin ol­la tark­ka­na, Suvi opas­taa ja ke­hot­taa kat­so­maan com­fort-ar­voa, joka tar­koit­taa läm­pö­ti­laa, jos­sa useim­mat – myös ko­ke­mat­to­mat ret­kei­li­jät – nuk­ku­vat yön­sä mu­ka­vas­ti.

Ma­kuu­a­lus­taan­kin kan­nat­taa pa­nos­taa. Kyl­mä hoh­kaa maas­ta, ei­kä läm­min­kään ma­kuu­pus­si rii­tä eris­teek­si.

Toi­vot­te­lem­me hy­vät yöt ja ve­täy­dym­me nuk­ku­maan. On ai­van va­loi­saa, yöt­tö­mäs­sä yös­sä ei tar­vit­se pe­lä­tä pi­me­ää. Muu­ten­kin olo tun­tuu le­vol­li­sel­ta ja luon­no­nää­net rau­hoit­ta­vil­ta. Voi­ko tä­män iha­nam­paa ol­la­kaan? Kau­em­pa­na kuk­kuu jo tu­tuk­si tul­lut käki, yk­si, kak­si, kol­me, nel­jä, vii­si ker­taa. Mi­tä­hän se en­nus­taa, toi­vot­ta­vas­ti hy­vää ret­kei­ly­ke­sää.

Kunnioita ja sopeudu

He­rään aa­mul­la läm­pi­mäs­tä tel­tas­ta, jon­ka yl­lä au­rin­ko pais­taa jo täy­del­tä te­räl­tä. Nou­sen hiu­kan kan­ke­as­ti ylös, kah­des­ta ma­kuu­a­lus­tas­ta huo­li­mat­ta krop­pa­ni on tot­tu­nut hiu­kan peh­me­äm­pään pe­tiin. Ur­hei­lu­kel­lo kui­ten­kin suit­sut­taa hy­vää unen­laa­tua ja al­hais­ta sy­ket­tä. Luon­to rau­hoit­taa tut­ki­tus­ti ja tun­nen olo­ni kaik­kea muu­ta kuin nuu­tu­neek­si, nih­ke­äk­si saa­ti kyl­mäk­si.

– Huo­men­ta, kuu­luu Su­vin tel­tas­ta.

Ker­ron yl­pe­ä­nä nuk­ku­nee­ni hy­vin, ja ih­met­te­lem­me hil­jais­ta mil­jöö­tä – em­me ole ta­van­neet mui­ta ih­mi­siä koko ret­ken ai­ka­na.

Aa­mi­ai­sen ohes­sa kes­kus­te­lem­me luon­nos­ta, joka toi­mii mo­nen har­ras­tuk­sen suo­ri­tus­paik­ka­na. Sana suo­ri­tus sä­räh­tää Su­vin kor­vaan.

– Ajat­te­len, et­tä olen pit­käl­lä­kin va­el­luk­sel­la naut­ti­mas­sa en­si­si­jai­ses­ti luon­nos­ta, en suo­rit­ta­mas­sa tai ke­rää­mäs­sä ki­lo­met­re­jä. Yh­den tai kah­den yön ret­kel­tä haen ren­tout­ta­vaa ja ar­jes­ta ir­rot­ta­vaa ko­ke­mus­ta. Sen saa kai­kis­ta par­hai­ten, kun ei kat­so kel­loa tai kii­reh­di.

Tie­dus­te­len tu­le­val­ta erä­op­paal­ta, mikä on kii­reen li­säk­si pa­hin vir­he, jon­ka ret­kei­li­jä voi teh­dä.

– Saan­ko sa­noa ylä­ka­te­go­ri­an vir­heen? Se on, et­tä ei kun­ni­oi­ta luon­toa. Sii­hen si­säl­tyy piit­taa­mat­to­muus sää­o­lo­suh­teis­ta ja maas­ton aset­ta­mis­ta haas­teis­ta, ret­kie­ti­ke­tin lai­min­lyön­ti, ros­kaus ja lait­to­mat lei­ri-ja tu­li­pai­kat. Luon­nos­sa liik­ku­ja voi vain so­peu­tua val­lit­se­viin olo­suh­tei­siin ja muis­taa, et­tä luon­nos­sa ol­laan ky­läs­sä ja pi­täi­si osa­ta käyt­täy­tyä sen mu­kai­ses­ti.

Nämä sa­nat mie­les­sä pak­kaam­me rin­kat ja tar­kas­tam­me, et­tei vie­rai­lus­tam­me jää jäl­ke­ä­kään. Pa­tik­ka­mat­ka park­ki­pai­kal­le on ly­hyt, mut­ta sen ai­ka­na eh­dim­me jo suun­ni­tel­la uut­ta ret­keä. Su­vil­la on jo reit­ti­suun­ni­tel­ma­kin val­mii­na.

– Kah­den yön ret­ki­suo­sik­ki­ni on Hie­ta­jär­ven py­sä­köin­ti­a­lu­eel­ta läh­te­vä Pa­ha­ku­run kier­ros. Ky­sees­sä on mer­kit­ty maas­to­pyö­rä­reit­ti, jo­ten suun­nis­tus­tai­to­ja­kaan ei tar­vi­ta ja mai­se­mat ovat upe­at.

Kuu­los­taa hy­väl­tä, kos­ka men­nään?