Hankejohtaja Jaana Koivumaa edusti vesipaneelissa kaivosyhtiö Hannukainen Mining Oy:tä.
Satu Renko
Vesipaneeli: Riskejä on, mutta kantaako kukaan vastuuta, jos pahin skenaario toteutuu?
Minkälaista vettä, kuinka paljon, minne ja millä seurauksilla? Siinä tiivistettynä Kolarissa 18. maaliskuuta järjestetyn vesipaneelin pääkysymykset.
Ennen varsinaista paneelia toimitusjohtaja Maija Vidqvist Teollisuuden Vesi Oy:stä esitteli Hannukaisen kaivoshankkeen viimeisimpiä vesienkäsittelysuunnitelmia – miten hallitaan tulvat, kuivuudet ja miten vesiä kierrätetään.
– Ideana vesienhallinnassa on vesien suuri kierrätysaste, Vidqvist esitteli kaavioita.
Yksinkertaistettuna: Kaivosalueella on ”puhdasta” vettä, joka on ensisijaisesti sadevettä, ja vettä, joka vaatii käsittelyä. Käsiteltävässä vedessä on muun muassa sulfaattia, elohopeaa, kadiumia, kuparia, nikkeliä ja uraania.
Käsiteltyä kierrätysvettä käytetään rikastusprosessissa. Myös puhdasta vettä käytetään, mutta vain niissä kohdin, joissa se on pakollista.
Prosessissa kiertäisi nelisentuhatta kuutiota vettä tunnissa.
Jotta rikastushiekka-altaat eivät tulvisi, osa puhtaasta ja osa käsitellystä jätevedestä on pumpattava selkeytysaltaan kautta Muonionjokeen.
Onko puhdistettu vesi kuitenkaan tarpeeksi puhdasta? Entä onko mahdollista, että rikastushiekka-altaista tai sivukivikasoista pääsisi vuotamaan jotain pohjavesiin?
Hankejohtaja Jaana Koivumaa nojaa laskelmiin, joiden mukaan kaikissa pitoisuuksissa päästään alle viitearvojen. Koivumaan mukaan altaiden ja happoa tuottavan sivukivikasan pohjarakenteet takaavat turvallisuuden.
Kemianteollisuuden asiantuntija Leif Ramm-Schmidt puolestaan näkee monessa keskeisessä asiassa suuria riskejä. Hänen mukaansa kaivosyhtiön laskelmissa on vakavia virheitä, jotka vaikuttavat siihen, mitä purkuputkesta pääsee Tornion-Muonionjokeen ja mitä sivukivikasoista valuu maaperään ja pohjavesiin.
Ramm-Schmidt kertoo esimerkkejä selkeytysaltaalle johdettavien vesien sisältämistä sulfaateista ja ksantaateista.
Ksantaattien kohdalla ongelmana on vähäinen tutkimustieto, kemikaalin hidas hajoaminen talvella ja myrkyllisyys.
Sulfaattia kaivosyhtiö puolestaan käsittelee kemian lakien vastaisesti itsenäisenä aineena. Neutraalissa vedessä sulfaatin vastapainona pitää olla metalli-ioni, jotta vesi olisi tasapainossa. Jos siis sulfaattimäärä nousee, nousee myös metallipitoisuus.
– Viimeisimpien lukujen mukaan prosessissa käytettävät sulfaattimäärät kasvoivat viisinkertaisiksi, mutta muut ionit ovat vähentyneet. Metalli-ioneja puuttuu 80–90 prosenttia! Ramm-Schmidt hämmästelee.
Ramm-Schmidt korostaa samaa kuin Lapin Ely-keskus, Metsähallitus, Luonnonvarakeskus, Ruotsalais-suomalainen rajajokikomissio ja Norrbotten: on mahdoton arvioida asiaa, josta ei ole tarpeeksi tietoa.
– Ja nyt vesienkäsittely on taas muuttunut ja saadaan jälleen uusia päästöarvoja, Ramm-Schmidt harmittelee.
Aiemmissa tilaisuuksissa on puhuttu pohjavesistä, mutta ei niinkään lähijokien vesien suotumisesta avolouhoksiin. Panelisteilta kysyttiin, onko totta, että Äkäsjoen, Kuerjoen ja Valkeajoen pinnat voisivat alentua. Asiaa on arvioinut vuonna 2013 englantilainen kaivosalan konsulttiyritys SRK Consulting Ltd.
Jaana Koivumaa toteaa, että hän luottaa SRK:n tutkimuksiin, joiden mukaan joet eivät valahtaisi kaivosalueelle.
– Se, että voidaan tehdä lisää tutkimuksia, on ilmiselvää. Seuranta on tiukkaa, Koivumaa sanoo.
Ramm-Schmidtin mielestä Äkäsjoesta ja Kuerjoesta avolouhokseen vuotava vesimäärä on aliarvioitu.
– Avolouhos on syvällä, miinus 220 metriä maanpinnasta. Kun tiedetään, että maaperä on siellä hyvin vettä johtavaa pohjavesialuetta ja etäisyys avolouhokseen vain runsaat 200 metriä, kyllä sinne isoja määriä menee (jokivettä). Minä en luota siihen, mitä SRK on arvioinut. He ovat itse korostaneet tutkimukseen sisältyviä suuria epävarmuustekijöitä. He ovat ilmeisesti arvioineet vuotomäärät keskimääräisen maaperän mukaan ottamatta huomioon, että juuri tuolla alueella on erilainen maaperä, Ramm-Schmidt perustelee.
– Jos joku uskaltaa kaavoittaa tähän tutkimatta juurta jaksain, rohkeaa on, hän lisää.
Useat viranomaiset katsovat, että hanke on liian riskialtis ympäristölle. Selkeää vastausta siihen, mitä panelistit ovat mieltä siitä, kannattaako riski ottaa ja kenellä on vastuu, jos jotain menee pieleen, ei saada.
Maija Vidqvist toteaa, ettei Teollisuuden Vesi Oy ota vastuuta hankkeesta. Sen sijaan yhtiössä on pohdittu tarkkaan yrityksen arvomaailmaa.
– Metalleja tarvitaan, ja sillä on sivuvaikutuksia. Pitää osata miettiä, miten saan tehtyä oman hommani kaikkein parhaimmin, Vidqvist linjaa.
Yleisön joukosta kysymyksiin vastannut Hannukainen Mining Oy:n toimitusjohtaja Mari Pilventö korostaa lähiraudan merkitystä.
– Täytyy ottaa kollektiivisesti vastuu siitä, mitä Suomessa tehdään. Lähituotettu ruoka ja luomuruokakeskustelu laajenee teräsmaailmaan.
Pilvennön vieressä istuva yrittäjä ja Kolarin kunnanvaltuutettu Mikko Lipponen toteaa pöyristyneensä viherpesusta.
– Luomurautaa näillä kemikaalimäärillä? Mielenkiintoinen rinnastus.
Ramm-Schmidt pitää hanketta aikapommina.
– Tällä kaivoksella on poikkeuksellisen suuri hiilijalanjälki. Maailmalta ei rauta lopu, sitä ei tarvitse täältä kaivaa. Jotta täältä saadan kilo puhdasta rautaa, pitää louhia ja kaivaa 25-kertainen määrä kiveä ja maata.
Kaivosyhtiö ja Teollisuuden Vesi korostavat useaan otteeseen sunnittelun, testaamisen, oppimisen ja taas suunnittelun merkitystä.
– Nyt tuodaan kaivoksille tekniikoita, jotka ovat olleet muilla teollisuuden aloilla käytössä jo 20–30 vuotta. On varmistuttava, että ne kaikki toimivat kaivoksella, Vidqvist sanoo.
Mitä se sitten tarkoittaa? Hannukaisessa kiinteistön omistava Raimo Roininen esittää suoran kysymyksen Vidqvistille:
– Luin esitteen, jossa sinulla oli juttu, jonka lopetit siten, että vasta tulevaisuus kertoo, teimmekö oikeat päätökset. Mitä tarkoitit sillä?
– Kun mennään eteenpäin, huomataan, että monesti on tehty jotain hölmöä. Jotta päästään askel eteenpäin, näihin kiviin on kompastuttava. On otettava väliaskeleita. Kokeillaan, miten asiat toimivat käytännössä, mitä niistä seuraa, Vidqvist selittää.
Yleisöstä hämmästellään samankaltaisia lausuntoja pitkin iltaa.
– Hannukainenko on sitten se näyttämö, jossa kokeillaan? Eihän se näin voi mennä!
Mutta löytyy hankkeelle kannattajansakin. Kolarin kunnanvaltuutettu Jarmo Kylmämaa toteaa, että ainakin hänessä kaivoshanke herättää luottamusta.
Myös kaivosyhtiön arviointikykyyn uskotaan:
– Jos kaivos ei ole kannattava, ei Tapojärvi Oy sitä aukaise. Jos on kannattava, Tapojärvi avaa kaivoksen ja se on Kolarin pelastus!
Kun arvioidaan hankkeen luotettavuutta, ei voida välttyä rahakeskustelulta.
Northland upotti aikanaan hankkeeseen 60 miljoonaa euroa. Tällä hetkellä Tapojärvi Oy laittaa hankkeeseen 2 miljoonaa euroa vuosittain. Yhtiö on arvioinut saavansa kaivoksen pystyyn 200–300 miljoonalla eurolla. Ramm-Schmidt kuitenkin toteaa, että pelkkä toimiva pohjaratkaisu on kustannuksiltaan usean sadan miljoonan euron luokkaa, mikäli Ely-keskuksen vaatimukset toteutetaan.
Kalastusmatkailuhankkeen edustaja Elias Teriö muistuttaa kalaston merkityksestä. Siika, lohi ja harjus ovat vaarassa – jos vahinko sattuu, mikään raha ei korvaa katastrofia.
– Ympäristölupahakemuksen täydennyksessä todetaan, että korvataan 6000 euroa vuosittain. Kannattaa pistää muutama nolla perään. Kalastusmatkailun taloudellinen hyöty Tornionjokilaaksossa on 10,8 miljoonaa euroa vuodessa.
Lisäksi hanke saattaa pakottaa Tunturi-Lapin Vesi Oy:n tekemään muutoksia puhdistamollaan, joka sijaitsee Rautuvaarassa. Vesiyhtiön näkemys on, että kaivosyhtiö vastaa siinä tapauksessa kustannuksista.
– Hintalappu olisi noin 3 miljoonaa, Tunturi-Lapin Veden toimitusjohtaja Petri Laiho summaa.
Voiko kaivoshankkeesta saada kannattavan?
– Kun olemme saaneet ympäristölupapäätöksen, tarkistamme laskelmat, Koivumaa toteaa.
Ympäristö- ja vesitalouslupapäätös tulee aluehallintovirastosta ehkä vielä tämän vuoden aikana. Kaivosalueen kaavoitus puolestaan sattaa olla vielä tänä keväänä kunnanvaltuuston nuijittavana.
Hannukainen Miningin toimitusjohtaja Mari Pilventö ei ollut halukas kertomaan rahoitukseen liittyvistä asioista.
Vesipaneeli on kokonaisuudessaan katsottavissa osoitteessa kolari.fi > Ajankohtaista > Hannukaisen kaivoshanke.
Satu Renko
Norrbotten tyrmäsi lupahakemuksen
Hannukaisen kaivoshanke vaikuttaa myös läntiseen naapuriimme, Ruotsiin. Kaivoksen toteutuessa purkuvedet ajettaisiin Tornion-Muonionjokeen, jonne myös rajan toisella puolella sijaitseva Kaunisvaaran kaivos purkaa käsittelemänsä jätevedet. Näiden kahden kaivoshankkeen yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu.
Maaliskuun alussa Norrbottenin lääninhallitus jätti oman lausuntonsa Hannukainen Mining Oy:n ympäristö- ja vesitalouslupahakemuksesta.
Lausunto on hyvin kriittinen ja siinä todetaan jyrkästi, ettei lääninhallitus saamiensa tietojen valossa myöntäisi Hannukaisen kaivoshankkeelle lupaa.
Norbottenin mukaan on syytä kyseenalaistaa laskelmat, jotka liittyvät sekä kaivoksen toiminnan aikaisiin että sen jälkeisiin vaikutuksiin lähijokiin.
Lausunnossa nostetaan esille muun muassa lohi ja meritaimen sekä mahdollisten ongelmien vaikutus rajajoen kalastusmahdollisuuksiin pitkälle tulevaisuudessa.
Norrbotten myös katsoo, että hankkeen vaikutukset Natura-alueeseen kaipaavat lisäselvityksiä.
Suomalaisten viranomaisten tavoin Norrbotten toteaa, että lupahakemusaineisto on ristiriitainen ja vaikeaselkoinen ja siitä puuttuu läpinäkyvyys.
Suomalaisten viranomaisten lausunnoista julkaistiin juttu Kuukkelissa 1. maaliskuuta. Juttu on luettavissa osoitteessa kuukkeli.com.
Lausunnot löytyvät osoitteesta hannukainenmining.fi > Ajankohtaista > Asiakirjat ja julkaisut.
Kenelle kuoppaa kaivetaan -tilaisuus lauantaina 23. maaliskuuta
Art Äkäslompolo 2019 järjestää lauantaina 23. maaliskuuta kello 15–17 ilmaisen ja kaikille avoimen miniseminaarin, jossa keskustellaan muun muassa Hannukaisen kaivossuunnitelman tiimoilta ja puhujien alustamana. Tilaisuus pidetään Luontokeskus Kellokkaan auditoriossa ja sen avaa Art Äkäslompolon kuraattori ja kuvataiteilija Satu Kalliokuusi.
Kalliokuusen lisäksi tilaisuudessa puhuvat järjestösihteeri, opiskelija ja kansanedustajaehdokas Riikka Karppinen, Luonnonvarakeskuksen tutkija Mikko Jokinen ja vapaa-ajanasukas Raimo Roininen. Tilaisuuden lopuksi on keskustelutunti, jossa on mukana Kolarin uusi kunnanjohtaja Kristiina Tikkala.
Retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Näytä lisää
Ylläksen palvelut Katso miltä palveluita Ylläksellä on auki tällä hetkellä, hae palveluita sijainnin mukaan
Ylläksen retkivinkit Katso mihin Ylläksellä ja lähistöllä kannatta suunnata retkeilemään. Parhaat vinkit ja ohjeet jokaiselle vuodenajalle
Ylläksen bussiyhteydet Katso lentokenttäbussien, junabussien ja skibussinaikataulut kätevästi Kuukkelista.
Ylläksen sää Katso sääennuste tälle päivälle tai tulevalle viikolle kätevästi Kuukkelin sivuilta ja lue samalla lisää artikkeleita Ylläksen säästä.