Ho­tel­lin edus­tal­la on muu­ta­mia au­to­ja, mut­ta syk­syn vilk­kaim­mat se­son­ki­vii­kot ovat sel­ke­äs­ti ohi. Edes ke­sä­kau­den us­kol­li­sim­pia vie­rai­ta, po­ro­ja, ei näy mis­sään. Lap­land Ho­tels Pal­las on vii­meis­tä päi­vää au­ki en­nen pien­tä hen­gäh­dys­tau­koa, jon­ka jäl­keen ho­tel­li au­ke­aa tal­vi­kau­teen.

On aa­mi­ai­sai­ka, ja aa­mu­pa­lal­la on muu­ta­mia ho­tel­li­vie­rai­ta naut­ti­mas­sa her­kul­li­sen nä­köi­sis­tä tar­joi­luis­ta. Si­vu­sa­lin mai­se­maik­ku­nan ää­res­sä is­tuu so­dan­ky­lä­läi­nen Anu Mart­ti­la, joka on tul­lut viet­tä­mään lap­si­va­paa­ta vii­kon­lop­pua Muo­ni­on rau­haan.

– Ajat­te­lin tar­jo­ta it­sel­le­ni luk­sus­ta, ja va­ra­sin ho­tel­li­huo­neen. Yleen­sä lii­kun tel­tan kans­sa, mut­ta nyt ha­lu­sin tul­la val­mii­seen aa­mu­pa­la­pöy­tään. Tämä on mi­nun oma reis­su­ni, jon­ka ai­ka­na ei tar­vit­se kan­taa huol­ta muis­ta.

Kit­ti­lä­läi­si­ä­kin su­ku­juu­ria omaa­va Mart­ti­la on asu­nut koko ai­kui­si­kän­sä poh­joi­ses­sa ja alu­een ho­tel­leis­sa tu­lee vie­rail­tua har­voin. Lap­land Ho­tels Pal­las­ta hän pi­tää yh­te­nä La­pin hel­mis­tä. Mart­ti­la ei ole suin­kaan en­sim­mäis­tä ker­taa Pal­lak­sel­la, mut­ta van­han ra­ken­nuk­sen tun­nel­ma sy­käh­dyt­tää ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Pu­he­li­men ka­me­raan on tal­len­tu­nut usei­ta ku­via ho­tel­lin si­sus­tuk­ses­ta ja tau­luis­ta.

Hotellin sisustukseen kuuluu runsaasti tauluja. Baarin seinällä on Alli Ohenojan teos.

Paavo Tynell suunnitteli Pallaksen hotellia varten valaisimet, jotka ovat saaneet inspiraationsa poronkellosta.

Mart­ti­la on vie­rail­lut Pal­lak­sel­la myös tal­vel­la, mut­ta var­si­nai­set hiih­to­ret­ket ovat vie­lä suun­nit­te­lu­as­teel­la.

– Eh­kä en­si tal­ve­na pi­tää to­teut­taa sel­lai­nen­kin reis­su. Mi­nul­la on ai­na kai­puu tän­ne Län­si-La­pin mai­se­miin, Mart­ti­la to­te­aa.

Joulukuplasta kohti kevätsesonkia

Kel­lo lä­hes­tyy kym­men­tä, ja aa­mu­pa­la­het­ki al­kaa ol­la ohi. Ho­tel­lin au­las­ta, vas­taa­not­to­tis­kin ta­kaa kan­tau­tuu ilois­ta pu­heen­so­ri­naa. Vas­taa­not­to­pääl­lik­kö Nii­na Pel­to­nen kes­kus­te­lee tii­mi­läis­ten­sä Es­si Vuol­lon ja Ron­ja Ta­ka­lon kans­sa, mut­ta eh­tii ir­tau­tua töi­den ää­res­tä haas­ta­tel­ta­vak­si.

Nou­sem­me por­tai­ta pit­kin ho­tel­lin ylä­ker­taan, jos­sa si­jait­see kir­jas­to­huo­ne. Täl­lä pie­neh­köl­lä huo­neel­la on yl­lät­tä­vän tär­keä osa ho­tel­lin jou­lu­se­son­gis­sa.

– Kir­jas­to­huo­ne muut­tuu jou­lu­pu­kin pa­jak­si. Ko­ris­te­lu on run­sas ja ai­van öve­ri, sel­lai­nen brit­ti­läi­seen ma­kuun so­pi­va, Pel­to­nen ku­vai­lee.

Lap­land Ho­tel­sin Pal­lak­sen yk­sik­kö on myy­ty jou­lu­kuuk­si mat­ka­toi­mis­tol­le, ja vie­rai­na on vain hei­dän asi­ak­kai­taan.

– Ho­tel­lim­me on hei­dän jou­lu­maa­il­man­sa, ja Lap­land Sa­fa­ris vas­taa var­si­nai­ses­ta oh­jel­mas­ta. Kah­vi­la ja baa­ri ovat au­ki kai­kil­le, mut­ta muu­ten olem­me vain mat­ka­toi­mis­ton asi­ak­kai­den käy­tös­sä.

Niina Peltonen (vas.), Ronja Takalo ja Essi Vuollo työskentelevät hotellin vastaanotossa, jossa Pallastunturin luontokeskuksen puuttuminen näkyy kasvaneina asiakasmäärinä.

Mo­nel­le per­heel­le jou­lu­mat­ka on jo pe­rin­ne, ja he pa­laa­vat­kin vuo­si toi­sen­sa jäl­keen.

– Jot­kut saat­ta­vat tul­la jo seit­se­mät­tä ker­taa. Vii­me tal­vi oli mi­nun en­sim­mäi­se­ni tääl­lä, ja seu­ra­sin ih­meis­sä­ni, kun per­heet tu­li­vat mät­sää­vis­sä jou­lu­pai­dois­sa ja -py­ja­mis­sa aa­mi­ai­sel­le. Olen it­se­kin jou­luih­mi­nen, ja nau­tin sii­tä ajas­ta tääl­lä, Pel­to­nen to­te­aa.

Tam­mi­kuun en­sim­mäi­se­nä päi­vä ho­tel­li au­ke­aa kai­kil­le. Al­ku­vuo­den au­ki­o­lo on ko­kei­lus­sa vas­ta tois­ta tal­vea, ja ai­ka näyt­tää kuin­ka asi­ak­kaat löy­tä­vät sy­dän­tal­vi­seen Muo­ni­oon.

Las­ket­te­lu­rin­teet au­ke­a­vat vii­kol­la kah­dek­san, sa­moin la­tu­ja aje­taan vas­ta sa­mai­sel­la vii­kol­la. Oma­toi­mi­mat­kai­li­joi­den li­säk­si asi­ak­kai­na on koko ke­vään ajan kes­kie­u­roop­pa­lai­sia ryh­miä.

Respan täytyy tietää kaikki

Tu­le­va tal­vi on toi­nen myös Pel­to­sel­le, joka pa­la­si Pal­lak­sel­le liki kol­men­kym­me­nen vuo­den tau­on jäl­keen. Vä­lis­sä hän työs­ken­te­li Lap­land Ho­tel­sin Olok­sen toi­mi­pis­teel­lä sekä kau­pan alal­la.

– On ol­lut mu­ka­va pa­la­ta juu­ril­leen. Meil­lä on hyvä hen­ki hen­ki­lö­kun­nan kes­ken ja saan pu­hua päi­vit­täin kie­liä, mitä kai­pai­sin, kun olin muis­sa töis­sä, Pel­to­nen ker­too.

Pel­to­sen tii­miin kuu­luu vii­si hen­keä, jois­ta kol­me työs­ken­te­lee päi­vä­vuo­ros­sa ja kak­si yö­vuo­ros­sa. Pel­to­nen asuu it­se Muo­ni­os­sa, mut­ta kau­si­työn­te­ki­jät ma­joi­te­taan ho­tel­lin puo­les­ta.

– Meil­lä on Ko­to­la-ni­mi­nen asun­to­la, joka on tuos­sa pa­rin sa­dan met­rin pääs­sä. Asun­not ovat yk­si­öi­tä ja kak­si­o­ta, ja niis­sä asuu kau­si­työ­läi­siä, jot­ka ei­vät asu alu­eel­la va­ki­tui­ses­ti, Pel­to­nen ker­too.

Pie­nes­sä ho­tel­lis­sa työ­teh­tä­vät ovat laa­jo­ja, ja se nä­kyy eri­tyi­ses­ti vas­taa­no­ton työn­te­ki­jöi­den ar­jes­sa. Pal­lak­sel­la asi­ak­kaat tie­dus­te­le­vat use­am­min neu­vo­ja alu­een ul­koi­lu­rei­teis­tä kuin kon­ser­nin muis­sa ho­tel­leis­sa.

– Res­pan täy­tyy tie­tää kaik­ki, ja usein me tie­däm­me­kin.

Luontokeskuksen puuttuminen työllistää

Pal­las­tun­tu­rin luon­to­kes­kus sul­jet­tiin pari vuot­ta sit­ten, ja on sit­tem­min pu­ret­tu ko­ko­naan. Uu­den luon­to­kes­kuk­sen odo­te­taan val­mis­tu­van vuo­den 2025 lop­puun men­nes­sä. On­ko luon­to­kes­kuk­sen puut­tu­mi­nen vai­kut­ta­nut ho­tel­lin vas­taa­no­ton ar­keen?

– Se työl­lis­tää mei­tä pal­jon, var­sin­kin kii­rei­sil­lä rus­ka­vii­koil­la. Em­me yk­sin­ker­tai­ses­ti eh­di koh­da­ta jo­kais­ta asi­a­kas­ta, joka oli­si koh­taa­mis­ta vail­la. Se on to­del­la su­rul­lis­ta, Pel­to­nen to­te­aa.

Ho­tel­li­vie­rai­den li­säk­si vas­taa­not­to täyt­tyy ret­kei­li­jöis­tä, jois­ta osal­le luon­to­kes­kuk­sen ti­lan­ne tu­lee yl­lä­tyk­se­nä. Re­ak­ti­ot saat­ta­vat Pel­to­sen mu­kaan ol­la jopa vi­hai­sia.

– Kaik­ki ei­vät ym­mär­rä, et­tä me em­me ole luon­to­kes­kus, vaan ho­tel­li. Tar­jo­sim­me Met­sä­hal­li­tuk­sel­le mah­dol­li­suut­ta, et­tä hei­dän työn­te­ki­jän­sä voi­si tul­la vas­taa­not­to­tis­kim­me ää­reen neu­vo­maan ret­kei­li­jöi­tä. Ei ole tul­lut. Vii­me ke­sä­nä pi­hal­la ei ol­lut edes Met­sä­hal­li­tuk­sen kop­pia, jos­sa oli­si ol­lut alu­een kart­to­ja, Pel­to­nen ker­too.

Luon­to­kes­kuk­sen puut­tu­es­sa alu­een kä­vi­jät käyt­tä­vät muun mu­as­sa ho­tel­lin WC-ti­lo­ja ja kii­rei­si­nä ai­koi­na tra­fiik­kia on run­saas­ti.

– On lä­hes hu­vit­ta­vaa, et­tä pi­has­sa saat­taa ol­la yh­tä ai­kaa nel­jä lin­ja-au­toa, jois­ta ih­mi­set mars­si­vat jo­nos­sa vas­taa­no­ton ohi ves­saan. Ku­kaan ei ter­veh­di tai kat­so edes päin. Huo­mio kiin­nit­tyy mei­hin sii­nä vai­hees­sa, kun he tu­le­vat va­lit­ta­maan, et­tä ves­so­ja on lii­an vä­hän, Pel­to­nen ker­too, ja li­sää:

– Meil­lä saa käy­dä mak­sut­ta ves­sas­sa, ja ilo­mie­lin pal­ve­lem­me kaik­kia asi­ak­kai­ta, mut­ta re­surs­sit ovat ra­jal­li­set.

Toimii kerran, toimii toisenkin

Brit­ti­läis­ten jou­lu­vie­rai­den ta­paan moni Pal­lak­sel­le suun­taa­va ho­tel­li­vie­ras on to­den­nut van­han vii­sau­den: toi­mii ker­ran, toi­mii toi­sen­kin.

– Meil­lä käy pal­jon mat­kai­li­joi­ta, jot­ka tu­le­vat vuo­si toi­sen­sa jäl­keen. Asi­ak­kaat kai­paa­vat esi­mer­kik­si edel­tä­jää­ni Soi­lea, joka työs­ken­te­li vuo­sia ho­tel­lin vas­taa­no­tos­sa. He ovat tot­tu­neet sii­hen, et­tä tääl­lä asi­at py­sy­vät hy­vin sa­man­kal­tai­si­na.

Pel­to­nen al­le­kir­joit­taa väit­teen, et­tä ih­mi­set ha­ke­vat lo­mal­taan ikään kuin sa­mo­ja, tut­tu­ja ja hy­väk­si ko­et­tu­ja elä­myk­siä.

– Ho­tel­lim­me on iko­ni­nen koh­de, ja moni va­lit­see mei­dät ihan jo upe­an si­jain­nin vuok­si. Li­säk­si meil­lä on huip­pu­ra­vin­to­la, joka on tun­net­tu hy­väs­tä keit­ti­ös­tään. Toki olem­me van­ha ho­tel­li, ja ta­val­laan asi­ak­kaan pi­tää tie­tää min­ne on tu­los­sa, Pel­to­nen to­te­aa ja li­sää:

– Voi­si sa­noa, et­tä tämä on ko­di­no­mai­nen paik­ka, jos­sa on ai­van oman­lai­nen tun­nel­ma. Vaik­ka oli­si kuin­ka kii­vas se­son­ki, tääl­lä on ai­na tiet­ty rau­ha.

Vastaanottopäällikkö Niina Peltosen talvilaji on liukulumikenkäily. Peltonen muistuttaa lumiturvallisuuden tärkeydestä, mikä täytyy huomioida aina, kun suunnittelee talvisia retkiä.