Kun on asu­nut yh­den tal­vi­kau­den Yl­läk­sel­lä ja seu­raa­va kau­si al­kaa, ih­me­tel­lään, et­tä yhä­kö sinä olet tääl­lä. Kun ta­ka­na on jo vii­ti­sen vuot­ta, ky­sel­lään, et­tä ihan­ko ai­ot py­sy­väs­ti jää­dä. Kun on hu­rah­ta­nut jo rei­lus­ti yli kym­me­nen vuot­ta Yl­läk­sel­lä, tyy­dy­tään to­te­a­maan, et­tä tai­dat sit­ten viih­tyä. Näi­tä kom­ment­te­ja nau­roim­me erääl­lä po­ru­kal­la. Sa­mal­la mie­tim­me, on­ko muu­al­ta tän­ne muut­ta­nut kos­kaan ai­dos­ti pai­kal­li­nen vai olem­me­ko vain ”pai­kal­li­sia”. En tie­dä. Tär­kein­tä lie­nee se, mi­ten it­se asi­an ko­kee. Kau­pun­gis­sa täl­lais­ta ei tar­vit­si­si edes miet­tiä.