Se oli jos­sa­kin koh­taa vii­me syys­kuu­ta, kun pää­tin viet­tää Yl­läk­sel­lä osan täs­tä­kin ke­vääs­tä. Aluk­si mie­tin vii­me vuo­den kal­tais­ta noin kuut­ta viik­koa, kun­nes pää­dyin lä­hes tup­las­ti pi­dem­pään jak­soon.

Asun tun­tu­rin ku­pees­sa Luo­sus­sa hel­mi­kuun toi­ses­ta vii­kos­ta ai­na­kin vap­puun saak­ka. Täl­lä pals­tal­la kir­joi­tan sii­tä, mil­lais­ta elä­mä poh­joi­ses­sa on, kun sitä kat­soo lä­hem­pää ja elää sitä vä­hän pi­dem­pään.

Tämä tu­lee ole­maan kol­mas ke­vää­ni Yl­läk­sel­lä, kun olen pai­kan pääl­lä pi­dem­män ajan kuin pää­si­äi­sen tai va­pun. En­sim­mäi­sen ker­ran elin tun­tu­ris­sa kuu­si viik­koa vuon­na 2018. Tuol­loin olin lo­mal­la koko ajan.

Vii­me ja tänä vuon­na teen poh­joi­ses­sa sekä etä­töi­tä et­tä lo­mai­len. Käy­tän­nös­sä siis elän nor­maa­lia elä­mää, jos­kin ym­pä­ris­tö on toi­nen kuin ko­to­na Hä­meen­lin­nas­sa. Tä­män on mah­dol­lis­ta­nut pan­de­mia sekä se, et­tä us­kal­sin jo tois­ta­mi­seen ot­taa täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta kiin­ni. Me­hän kun kui­ten­kin eläm­me vain ker­ran ja ai­noa elä­mä, mitä meil­lä on, on täs­sä, nyt ja tä­nään.

Missä asua, missä työskennellä?

Siir­ty­mi­nen etä­töi­hin tun­tu­riin edel­lyt­tää mo­nen­lais­ta val­mis­tau­tu­mis­ta. Hyvä val­mis­te­lu ja asi­oi­den en­na­koin­ti te­ke­vät elä­mäs­tä poh­joi­ses­sa hel­pom­paa, näin olen to­den­nut. Tun­tu­riin ei kos­kaan voi läh­teä kuin soi­tel­len so­taan, ei edes asu­maan.

Muutto Ylläkselle vaatii tarkkaa suunnittelua.

Mi­nul­le tär­kein Yl­läs-ke­vään mah­dol­lis­ta­ja on töi­den su­ju­vuus. Voin joh­taa vies­tin­tä­toi­mis­to­a­ni mis­tä vain, mut­ta it­se kou­lu­tus­ten tai spar­raus­ten te­ke­mi­seen tar­vit­sen ta­kuu­var­man verk­ko­yh­tey­den. Tä­hän tar­jo­si vas­tauk­sen jo vii­me vuon­na Koh­ta Co­wor­king Äkäs­lom­po­los­sa, mis­sä nyt­kin tu­len työs­ken­te­le­mään lä­hes vii­koit­tain.

Seu­raa­vak­si tär­keim­pä­nä asi­a­na tu­lee ta­lous ja sen oheis­tuot­tee­na ma­joi­tus. Vaik­ka työt tun­tu­ris­sa jär­jes­tyi­si­vät, ma­joi­tus mak­saa ai­na. Olen va­lin­nut as­tet­ta as­keet­ti­sem­man ja edul­li­sem­man ma­joi­tuk­sen, kun ase­tun ta­lok­si Ka­le­van Kar­hu­jen omis­ta­mal­le Luo­sun pää­pir­til­le.

Säh­köt huo­neis­tos­ta kyl­lä löy­ty­vät, mut­ta juok­se­vaa vet­tä ei. Olen kui­ten­kin to­den­nut, et­tä il­man naa­pu­rei­ta ja kau­em­pa­na tun­tu­ri­kes­kuk­sis­ta saan elää rau­hal­li­sem­paa ja luon­non­lä­hei­sem­pää elä­mää. Tämä ohit­taa ar­vo­as­tei­kos­sa­ni jopa sen ve­si­ves­san.

Lajit ja liikkuminen

Olen hul­lu­na tal­vi­la­jei­hin, ol­lut sitä ai­na. Las­ket­te­lu, hiih­to, lu­mi­ken­käi­ly, met­säs­sä ret­kei­ly – kaik­kea näi­tä olen teh­nyt Yl­läk­sel­lä. Tun­nus­tan myös, et­tä olen ta­pa­tur­ma-al­tis ja rik­ko­nut lui­ta­ni enem­män kuin kes­ki­ver­to­kan­sa­lai­nen. Vii­mek­si mur­sin pol­ve­ni rin­tees­sä pää­si­äi­se­nä 2019.

Ak­tii­vi­nen liik­ku­mi­nen ja it­sen­sä kol­hi­mi­nen edel­lyt­tä­vät kat­ta­vaa va­kuu­tus­tur­vaa. Näi­den tar­kis­ta­mi­nen on tär­keä muis­taa. Li­säk­si olen sel­vit­tä­nyt, mis­sä saa hoi­toa, jos jo­ta­kin sat­tuu. En­tä mi­ten toi­mia, jos ko­ro­na osuu koh­dal­le, vaik­ka kol­men ro­ko­tuk­sen sar­ja han­kit­tu­na on­kin. Ke­nel­le soit­taa, mis­tä hank­kia apua?

Luosun pääpirtti ja auto, johon mahtuu reippaampikin satsi suksia. Kuva on marraskuun reissulta.

Tal­viur­hei­lu­hul­lun mu­ka­na kul­kee myös mel­koi­nen mää­rä va­rus­tei­ta. Os­tin syk­syl­lä au­ton ja jo ko­ea­jol­la tar­kis­tin, et­tä suk­si­ka­sa ja muut va­rus­teet mah­tu­vat kyy­tiin kä­te­väs­ti. Suk­si­bok­sia en vie­lä ole eh­ti­nyt hank­ki­maan. En­si vii­kol­la pak­kaan tuon Bat­mo­bii­lik­si ris­ti­mä­ni au­ton ja otan suun­nan koh­ti Yl­läs­tä.

Pos­tit olen jo kään­tä­nyt pai­kal­li­sen ys­tä­vä­ni laa­tik­koon ja so­pi­nut pyy­kin­pe­su­mah­dol­li­suu­des­ta. ”En­nen Yl­läs­tä” -teh­tä­vä­lis­tal­la­ni lu­ke­vat vie­lä: vie kis­sat hoi­toon, tar­kis­ta puo­li­son ja ys­tä­vien Yl­läs-ai­ka­tau­lut, ko­pi­oi ja päi­vi­tä pak­kaus­lis­ta vii­me vuo­des­ta ja vaih­da sy­ke­mit­ta­riin pat­te­ri.

Olen siis mel­kein val­mis läh­töön ja suun­taa­maan kat­see­ni tun­tu­ri­mai­se­maan, koko ke­vääk­si!