Huo­net­ta­ni sa­no­taan toi­mis­tok­si. Se si­jait­see pit­kän ja kel­tai­sen, par­haim­mil­laan 52 ih­mis­tä ma­joit­ta­van pir­tin toi­ses­sa pää­dys­sä. Ni­mi­tys tu­lee sii­tä, et­tä huo­nees­sa ovat alun pe­rin asu­neet sa­vot­ta­mies­ten työn­joh­ta­jat. Jat­kan ta­val­laan tätä pe­rin­net­tä, kun ke­vään ajan olen joh­ta­nut vies­tin­tä­toi­mis­to­a­ni sa­mai­ses­ta toi­mis­to-huo­nees­ta kä­sin.

Ul­ko­na ka­ton­ra­jas­sa pa­laa kel­tai­nen valo. Se ker­too ohi­a­ja­vil­le, et­tä käm­päl­lä on asuk­kai­ta. Ai­na tääl­lä ei kui­ten­kaan ole ol­lut säh­köä jat­ku­vaa va­lais­tus­ta var­ten. Muis­tan it­se­kin ajan, kun iso tupa läm­mi­tet­tiin ka­mii­nal­la pää­si­äis­reis­su­jen hiih­tä­jiä var­ten ja ag­g­re­gaat­ti pau­ha­si lii­te­rin ta­ka­na.

Pa­rak­ki on alun pe­rin ol­lut sa­vot­ta­mies­ten ma­ja­paik­ka, mis­sä on syö­ty, ma­joi­tut­tu ja sau­not­tu. Sit­tem­min pai­kan on en­sin vuok­ran­nut ja myö­hem­min os­ta­nut tam­pe­re­lai­nen par­ti­o­lip­pu­kun­ta Ka­le­van Kar­hut. Par­ti­o­lai­set yl­lä­pi­tä­vät pa­rak­kia sen al­ku­pe­räi­ses­sä muo­dos­saan ja tämä kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­nen hen­ki te­kee pai­kas­ta myös mo­nel­la ta­paa ai­nut­laa­tui­sen.

Toimistona savottakämppä

Työs­ken­nel­les­sä­ni tääl­lä toi­mis­tok­si kut­su­tun huo­neen ai­no­an pöy­dän ää­res­sä, ha­vah­dun vä­lil­lä miet­ti­mään men­nyt­tä ai­kaa. Poh­din, mil­lai­sia met­sä­työ­mies­ten päi­vät ovat tääl­lä 50-lu­vul­ta eteen­päin ol­leet ja mi­ten näis­sä eri huo­neis­sa on asut­tu.

Tar­kem­min sa­vot­ta­e­lä­mään Yl­läk­sen seu­dul­la voi tu­tus­tua Kel­lok­kaan pi­ha­pii­rin Sa­vot­ta­mu­se­os­sa. Tääl­lä tun­tee vä­lil­lä jopa elä­vän­sä mu­se­os­sa, eten­kin kun muis­taa kat­soa ym­pä­ril­leen.

Pää­tu­van puo­lel­la jo­kai­sel­la mie­hel­lä on ol­lut yk­si pie­ni kaap­pi hen­ki­lö­koh­tai­sil­le ta­va­roil­leen. Emän­nät ovat val­mis­ta­neet ruo­at käm­pän keit­ti­ös­sä ja tar­joil­leet sen pie­nis­tä luu­kuis­ta eri huo­nei­siin. Opin vas­ta muu­ta­ma vuo­si sit­ten, mik­si tuo­ta pien­tä luuk­kua keit­ti­ön ja huo­nei­den vä­lil­lä kut­su­taan elä­män­luu­kuk­si. Se on sitä sik­si, et­tä il­man ruo­kaa ei ole elä­mää.

Tä­nään ruo­kaa voi lait­taa myös tääl­lä toi­mis­to-huo­nees­sa. Vesi kui­ten­kin ha­e­taan pi­han van­han kai­von vie­reen ve­de­tys­tä ve­si­pos­tis­ta ja sau­na­ve­si kan­ne­taan jo­es­ta. Ul­ko­huus­si on vä­lil­lä hie­man ras­kas, var­sin­kin nii­nä pi­mei­nä ja tuu­li­si­na öi­nä, kun olen ol­lut tääl­lä vain it­sek­se­ni. Ker­taa­kaan en kui­ten­kaan ole pe­län­nyt.

Koen täs­sä ym­pä­ris­tös­sä työs­ken­te­lyn etuo­i­keu­te­na, jota en hel­pos­ti muu­hun vaih­tai­si. Hil­jai­suus, oma rau­ha ja met­sä­mai­se­ma ik­ku­nan ta­ka­na tar­jo­a­vat upe­an mah­dol­li­suu­den työs­ken­nel­lä ja rau­hoit­tua. Mie­tin, on­ko tun­nel­ma il­tai­sin sau­nan jäl­keen ol­lut sama myös sa­vot­ta­mie­hil­le?

Lomaa ja pääsiäishulinaa

Pää­si­äis­vii­kol­la mi­nul­la al­kaa loma. Tä­hän men­nes­sä elä­mä on ol­lut työn­te­on ja va­paa-ajan yh­dis­te­lyä, jak­sa­mi­nen ja pa­lau­tu­mi­nen huo­mi­oi­den. Loma sen si­jaan mah­dol­lis­taa eten­kin ur­hei­lun ja luon­nos­sa liik­ku­mi­sen pa­rem­min, mut­ta myös ih­mis­ten nä­ke­mi­sen - ja pää­si­äis­rien­not.

Pa­ra­kil­le saa­puu kii­ras­tors­tai­na pe­rin­tei­nen Ka­le­van Kar­hu­jen pää­si­äis­reis­su, joi­ta on jär­jes­tet­ty 60-lu­vun lo­pul­ta saak­ka. Juu­ri näi­den reis­su­jen myö­tä on Yl­läk­ses­tä muo­dos­tu­nut mi­nul­le se yk­si tär­keä elä­män paik­ka, hen­ki­nen koti.

Pää­si­äi­sen reis­su­seu­rue on se­koi­tus ih­mi­siä, joi­ta Lap­pi ja Yl­läs yh­dis­tää. Toi­set ovat ol­leet mat­kas­sa vuo­si­kym­me­niä, kun taas toi­set tul­leet ka­ve­rei­den mu­ka­na ker­ran ja sit­ten toi­sen­kin. Kun tämä seu­rue koh­taa, sil­loin nau­ru kup­lii ja lau­lu rai­kaa.

Tuon reis­sun ai­ka­na ei teh­dä töi­tä. Sik­si­kin on hyvä, et­tä omaan etä­työ­ke­vää­see­ni mah­tuu myös lo­maa. Hy­vää pää­si­äis­lo­maa siis kai­kil­le.