Etä­työs­ken­te­ly Yl­läk­sel­lä on sa­man­lais­ta kuin etä­työs­ken­te­ly ko­to­na. Työt on hoi­det­ta­va ar­ke­na ja ai­ka­tau­luis­ta on pi­det­tä­vä kiin­ni. Eron ko­ti­o­lo­suh­tei­siin luo­vat tun­tu­rit, ul­koi­lu­mah­dol­li­suu­det ja luon­non­rau­ha. Luon­non ve­to­voi­ma ja halu liik­kua voi­vat toi­si­naan myös se­koit­taa pak­kaa, kun himo ul­koil­maan käy lii­an ko­vak­si.

Har­joit­te­lin tun­tu­rie­tä­työ­tä jo vii­me ke­vää­nä Yl­läk­sel­lä. Opin, et­tä voin ai­ka­tau­lut­taa töi­tä­ni jon­kin ver­ran uu­del­leen, mut­ta upeim­pi­na­kaan hiih­to­päi­vi­nä nii­tä ei voi jät­tää ko­ko­naan te­ke­mät­tä. Opin myös, et­tä lo­mai­le­vien ys­tä­vien tun­tu­ri­ret­kil­le ei voi läh­teä mu­kaan sil­loin, kun pi­tää val­mis­tel­la vies­tin­täs­par­rauk­sia. Li­säk­si opin, et­tä rin­tees­sä voi pii­pah­taa muu­ta­man las­kun ver­ran, mut­ta sit­ten on jat­ket­ta­va töi­tä.

Suu­rin op­pi on ol­lut, et­tä tun­tu­rie­lä­mää ei pidä suo­rit­taa – ei etä­töis­sä ei­kä va­paal­la.

Etäelämän pehmeä aikatauluttaminen

Teen tääl­lä töi­tä kah­des­sa koh­tees­sa. Ma­joi­tus­pai­kas­sa­ni Luo­sun pää­pir­til­lä ei ole omaa verk­ko­yh­teyt­tä, jo­ten vies­tin­tä­kou­lu­tuk­set ja -spar­rauk­set to­teu­tan Koh­ta Co­wor­kin­gin ti­lois­ta var­mo­jen yh­teyk­sien pääs­tä.

Ajan Luo­sus­ta pa­ri­kym­men­tä mi­nuut­tia niin Yl­läs­jär­vel­le kuin Äkäs­lom­po­loon. Olen usein ra­ken­ta­nut työ­päi­vi­ä­ni si­ten, et­tä voin si­säl­lyt­tää nii­hin ul­koi­lua joko en­nen tai jäl­keen työn­te­on. Tä­män kal­tai­seen päi­vään las­ken mu­kaan ajo­mat­koi­hin, lii­kun­taan, suih­kuun ja vaat­tei­den vaih­toon ku­lu­van ajan suh­tees­sa työ­ai­ka­tau­luun.

Muis­tu­tan it­se­ä­ni ai­ka ajoin, et­tä työs­tä ja liik­ku­mi­ses­ta on tär­keä naut­tia. On huo­no merk­ki, jos kel­lo oh­jaa lii­kaa me­no­ja ja te­ke­mi­ses­tä tu­lee suo­ri­tus. Ra­jo­jen ve­tä­mi­nen on ol­lut eri­tyi­sen tär­ke­ää.

Maa­il­ma­nym­pä­ri­mat­kal­la­ni vuon­na 2013 opin, et­tä lo­mas­ta­kin täy­tyy voi­da pi­tää lo­maa. Kuu­kau­sia kes­tä­neel­lä mat­kal­la ei voi­nut joka päi­vä teh­dä, men­nä ja ko­kea. Vä­lil­lä oli ihan ok vain ol­la pai­kal­laan ja tui­jot­taa hie­man an­ke­an syd­ney­läi­sen hos­tel­li­huo­neen­sa kat­toon.

Tuo­ta op­pia olen muis­tel­lut myös tun­tu­riym­pä­ris­tös­sä. Joka päi­vä ei voi riek­kua la­duil­la ja rin­teis­sä ja sa­maan ai­kaan teh­dä töi­tä. Le­po­päi­vät pi­tää muis­taa. Li­säk­si il­lat on hyvä rau­hoit­taa kai­kes­ta yli­mää­räi­ses­tä.

Lappi työympäristönä inspiroi

Lap­pi tar­jo­aa sil­ti upe­at puit­teet elä­mi­sel­le ja työn­te­ol­le. Työ­päi­vän päät­teek­si voin lait­taa liu­ku­lu­mi­ken­gät jal­kaan ja hiih­del­lä pie­nen len­kin lä­hi­met­sis­sä. On myös nau­tin­to as­tua suo­raan huo­nees­ta pi­hal­le ja ihas­tel­la tai­vaal­la loi­mot­ta­via re­von­tu­lia.

Vies­tin­tä­työ­ni ja pan­de­mi­an tuo­mat etä­kou­lu­tuk­set mah­dol­lis­ta­vat työs­ken­te­ly­ni poh­joi­ses­ta. Kai­kil­la ei ole sama ti­lan­ne ei­kä kaik­kia töi­tä voi pa­ka­ta au­toon ja siir­tää poh­joi­seen. Sik­si osa viih­tyy La­pis­sa het­ken ai­kaa, osa pi­dem­pään. Tär­kein­tä mie­les­tä­ni on, et­tä viih­ty­mi­ses­tä te­kee oman­lais­taan ja sel­lais­ta, et­tä se tun­tuu hy­väl­tä.

Lap­pi te­kee ih­mi­sel­le hy­vää, kai­kis­sa muo­dois­saan. Ym­pä­ris­tö ins­pi­roi nä­ke­mään enem­män ja hen­git­tä­mään rau­hal­li­sem­min. Luon­non kau­neus peh­men­tää työ­ar­jen vauh­dik­kaam­pia kään­nök­siä jo sil­lä, kun il­lal­la sy­tyt­tää tu­let sau­naan ja kan­taa pe­su­ve­det pik­ku­pu­ros­ta. Sau­nan jäl­keen voi is­tua rau­has­sa kuis­til­la ja kat­sel­la ylä­puo­lel­la tuu­les­sa huo­ju­via vuo­si­sa­tai­sia pui­ta, hil­jai­suut­ta kuun­nel­len.